Artikkelin lähde Kaleva
XXI Tulindberg-viikko: Pikantisti pikkunälkään. Oulun konservatorion opettajia Oulun Tulindbergin salissa 13.10.
Oulun Tulindberg-viikon päätöskonsertti kunnioitti ranskalaista Francis Poulencia (1899-1963) esittämällä hänen puhallinteoksiaan.
Yleensä ärsyynnyn konserttijuonnoista, mutta nyt ne nousivat henkilökohtaiseen kategoriaani ALL. Se on: Asiantunteva, Lupsakka, Lyhyt. Jutut kertoi koko illan pianistinakin hurmannut Hannu Hirvelä.
Poulencin Huilusonaatista Laura Kähkönen loi valoisan ja liikkuvaisen. Teoksen ketteräliikkeisyys, viihdyttävyys ja notkeus huipentuivat jopa riehakkuudeksi.
Oboesonaattia en muista aiemmin kuulleeni. Sen kaari kulki nättien melodioiden ja levottomien remuamisten jatkumossa, josta oboisti Regina Hamarikivi sai erittäin tolkun kokonaisuuden aikaiseksi.
Tuttu Klarinettisonaatti muistutti Poulencin kamariteosten pianistisuudesta - olihan säveltäjä pianisti itsekin - muttei hän myöskään ollut tietämätön puhallinten ominaislaaduista ja mahdollisuuksista.
Myös tämä sonaatti (suuren jazz-klarinetisti Benny Goodmanin tilaus) on huikea näyttö siitä, miten sulomurheelliset melodiat ja hupaisa meluisuus voidaan koota luontevaksi jatkumoksi. Sami Ryhdän soolo oli sekä kepeä että sielukas.
Sekstetto puhallinkvintetille ja pianolle lisäsi puhaltajiin vielä Ann-Louise Wägarin (fagotti) ja Sauli Orbinskin (käyrätorvi).
Viehkonrailakas sekstetto on tuttu teos, mutta yllättää aina silti sen mukaan, mitä soittajat saavat siitä kulloinkin irti. Nyt korva viehättyi matalampiin sointeihin: fagottiin ja käyrätorveen. Keskiosan vikkelä leikkisyys oli jalanallemenevää ja finaalin melodiat hyräilyttivät vielä iltamyöhälläkin. Kivaa.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva