Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Eletään 1950-luvun Oulussa. Kaupungissa on noin 40 000 asukasta. Kaduilta on helppo tunnistaa muutama henkilö, joiden kasvot ovat kaikille tutut.
Yksi heistä on vauhdikkaasti eteenpäin asteleva herra Fjalar Montin, tunnettu konekirjoituskoulun johtaja, kääntäjä ja tulkki. Supistaan, että herra Montin taitaa "lukuisat määrät ulkomaan kieliä".
Nytkin hänellä on Katri Antellin kahvilaan kiiruhtaessaan muutama vieraskielinen sanomalehti kainalossa.
Herra Montin itsekin näyttää hieman ulkomaalaiselta ja esiintyy katukuvassa aina viimeistä piirua myöten tyylikkäästi pukeutuneena.
Montinin isä oli koti- ja ulkomaankaupan edustukseen keskittynyt Johan Mikael Montin ja äiti saksalaissyntyinen Anna Montin. Lapsia perheessä oli viisi: Fjalar, Max, Erkki, Lisi ja Bror. Kotikieli oli ruotsi.
Sisarukset kävivät ruotsinkielistä yksityiskoulua (Svenska Privatskolan i Uleåborg). Ylioppilaaksi kirjoittettuaan Fjalar Montin opiskeli Raahen Porvari- ja kauppakoulussa kiitettävällä menestyksellä.
Isän kuoltua vuonna 1928 Fjalar jatkoi jonkin aikaa toiminimi J. M. Montinin agentuuriliikkeen johdossa, kunnes tehtävän otti hoitoonsa Fjalarin veli Max.
Fjalar Montin siirtyi armeijan jälkeen Weljekset Åström Oy:n palvelukseen. Siellä hän hoiti pääosin yrityksen ulkomaankirjeenvaihtoa, mutta toimi myös lukuisissa muissa tehtävissä.
Työssään Montinin piti hallita kaupan ja teollisuuden, meriliikenteen, pankkiliikenteen ja juridiikan sanasto eri kielillä.
"Ja on herra Montin aina toiminut työssään suurella ahkeruudella ja innostuksella omaten nopean ja varman kirjoitustaidon sekä pikakirjoitustaidon ja näin on herra Montin mitä parhaiten suositeltavissa näitä aloja vaativiin toimiin", kirjoitti Åströmin toimitusjohtaja I. Kerttula vuonna 1939 laadittuun työtodistukseen.
Talvi- ja jatkosodan aikaan Fjalar Montin taisteli Uhtuan suunnalla ja toimi rintamalla myös saksan kielen tulkkina. Vuonna 1943 hän perusti Montinin konekirjoituskoulun ja vuonna 1949 Pohjois-Suomen konttoriopiston.
Konekirjoituskoulu toimi ensin Vakuutustalossa osoitteessa Kirkkokatu 9, sittemmin Iisakan talossa Rautatienkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmauksessa. Koulussa opetettiin konekirjoitusta, kauppalaskentaa ja kirjanpitoa kaupalliselle alalle aikoville.
"Opettajana Fjalar oli varmasti vaativa", arvelevat Montinin veljien pojat Mauri ja Jorma Montin.
Kaleva haastatteli Fjalar Montinia 13.9.1943. Toimittajan kysyessä millainen innostus uudessa "pikakirjoituskoulussa" oppilaiden keskuudessa oli ollut, Montin vastasi:
"Vallan ihmeteltävä. Eräskin oppilas kertoi pikakirjoituksen takia elokuvienkin jääneen sikseen, joskus on ruokakin jäähtynyt hänen syventyessään lukemaan ruokapöydän ääressä ja onpa sattunut sellaistakin, että oppilas on yöllä noussut tutkimaan kirjoista jotakin erikoista niksiä..."
"Montin oli luonteeltaan positiivinen ja mainio persoona", kertoo historioitsija, filosofian maisteri Markus H. Korhonen.
Montin oli Korhosten perhetuttu ja teki Markus H. Korhosen äidin asianajotoimistolle käännöstöitä.
"Puhuttelin häntä aina teititellen, mutta kun kirjoitin ylioppilaaksi, Fjalar ilmoitti kello 15.50 kahvipöydässä juhlallisesti: Niin, kello 16 alkaen minä olen vain Fjalar, ja sitten odoteltiin, että kello lyö neljä Se oli Fjalarin huumoria."
Montinilta Korhonen oppi, että etikettiä voi soveltaa omaperäisesti ja rohkeasti.
"Muistan aina hänen kanariankeltaisen pukunsa ja muut värikkäät asut, jotka eivät olleet tavanomaisia hänen aikanaan. Värit olivat kuitenkin huolella harkittuja ja sointuivat toisiinsa. Fjalar oli konservatiivisella tavalla rohkea."
Vaatteensa Montin osti yleensä ulkomailta. "Suomessa ei myydä kuin kahta väriä: harmaata ja sitä toista harmaata", Montin tapasi sanoa.
Montinin huumorintajusta kertoo myös kasku, joka liittyy Mannerheimin puistoon. Montin katsoi puistossa sijaitsevaa Vapaudenpatsasta ja sen erikoista lannevaatetta.
"Kaupungin toiseksi tunnetuin dandy eikä osaa solmiota solmia, saatikka että tietäisi, missä solmiota pidetään", Montin tuumi.
"Kertomatta jäi, kuka oli kaupungin tunnetuin dandy", Korhonen nauraa.
Dandy on ulkoisista ja fyysisistä ominaisuuksistaan huolehtiva mieshenkilö, joka pyrkii hienostuneeseen kielenkäyttöön.
Korhosen vaatekaapista löytyy Montinin vaikutusta kirkkaanpunaisen pikkutakin verran.
"Mutta isältäni omaksumani Eden-hatun käytön sinetöi mustaa Eden-hattua kamelinkarvakaulustakin kanssa käyttänyt Fjalarin veli Max."
Muodollisia pukuja, kuten smokkia tai frakkia, Korhonen ei muista nähneensä Fjalar Montinin yllä.
Montin valittiin Oulu-lehden kilpailussa Oulun parhaiten pukeutuneeksi mieheksi ainakin kerran.
"Jos Fjalar oli työssään pedantti, vapaa-ajallaan hän oli boheemi", Mauri ja Jorma Montin kertovat.
Oma taloudenhoito ei aina sujunut esimerkillisesti.
"Kun kurssimaksut oli saatu, luisti saatu raha sormista sukkelasti muille rahan tarvitsijoille. Myös meille ja muille lapsille hän jakoi avokätisesti jäätelörahaa. Itsekkääksi häntä ei voinut moittia."
Montinin tapasi aamupäivisin Katri Antellin kahvilassa, mutta myös vanhat Valion baari ja Viman kahvila olivat mieluisia. Iltapäivisin hän saattoi käydä Tervahovin ravintolassa ja iltaisin Oulun Kauppaklubilla tai päinvastoin.
Väliajoilla Montin työskenteli konttorissaan. Asiakkaat tiesivät, mistä hänet milloinkin tapasi, ja veivät käännöstyöt suoraan jopa kahviloihin, joissa hän alkoi valmistella niitä.
Huonoista käytös- ja pöytätavoista Montin huomautti herkästi ulkopuolisille.
Jorma Montin muistaa tapauksen opiskeluajoiltaan, jolloin hän oli viettämässä tanssiravintolassa iltaa opiskelijakavereidensa kanssa.
"Fjalar istui yksin tanssiparketin laidassa. Hän vinkkasi etusormellaan minut pöytänsä luo sanoen, että tanssiminen meni kohtuullisesti, mutta pikkutakin napin on oltava ehdottomasti kiinni."
Fjalar Montin tunnettiin ensiluokkaisena tanssijana.
"Joskus rouvat jopa vähän pelkäsivät, josko Montin tulee hakemaan. Hän kun teki hyvin erikoisia ja vaativia liikkeitä tanssiessaan", Korhonen kertoo.
Montin oli kielinero, mutta ei paljastanut koskaan, montako kieltä hän tarkalleen ottaen hallitsi. Lehti-ilmoituksessa saattoi lukea: "Käännöstoimisto Fjalar Montin, kaikki kielet."
"Ruotsin ja suomen lisäksi hän hallitsi ainakin saksan, englannin ja ilmeisesti myös ranskan. Hänellä oli kuitenkin verkostot, joiden avulla käännöstyö saatiin toimitettua kielelle kuin kielelle", Korhonen kertoo.
Kirjeiden kirjoittaminen oli Montinille taidetta. Postimerkit aseteltiin omintakeisella tyylillä kuoreen, ja hän tiesi, kuinka kirje asemoitiin eri maihin kirjoitettaessa. Kieli oli virheetöntä ja kirjekuoret valmiita filateelisia esineitä, joihin leimattiin yksi postileima puhtaalle pinnalle, mieluusti käsin.
"Kun hän vei kirjeitä postiin, hän liitti mukaan lapun, jossa luki: pyydetään leimaamaan omaan tyyliini. Ja postissa tyyli tunnettiin", Korhonen kertoo.
Ruotsinkielisissä kirjeissään Montin käytti usein vanhahtavaa ruotsia, joka saattoi joskus hiukan hymyilyttää. Kirjeet hän lopetti usein tekstillä: Med utmärkt högaktning, erinomaisella kunnioituksella, Fjalar Montin.
"Montinin kirjeistä välittyy ennen niin tärkeä yhteydenpito, kielellinen ja kirjallisin keinoin ylläpidetty liikekulttuuri. Sähköpostilla ja pikaisilla puheluilla ei voida saavuttaa samaa ikiaikaista luottamusta ja kulttuurista jatkuvuutta. Kirje piti yllä toivottua kuvaa ammattitaidosta ja osaamisesta. Åströmin tehtaan kannalta se oli keskeistä kansainvälisten liikesuhteiden luomisessa ja ylläpidossa. Toisaalta, mitä sovellutuksia Montin olisikaan keksinyt tietokoneaikana", Korhonen pohtii.
Puhekielenään Montin puhui reilusti Oulun murretta. "Oikein molopatti kunnolla."
"Ota vaikka lyssoolia", sanoi Montin tarjotessaan drinkin. Näin muisteli kirjoittaja Juttutuvassa.
Fjalar Montin jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi avioeron jälkeen 1940-luvun lopulla.
"Asiasta ei meidän lasten kuullen puhuttu, ja jos puhuttiin, vanhemmat vaihtoivat puhekielen ruotsiksi", Mauri ja Jorma Montin sanovat.
Avioeron jälkeen Montin pysyi naimattomana.
Montin oli kuolemaansa saakka innokas uimari ja Oulun Uimaseura ry:n arvostettu jäsen. Mieluisia uimapaikkoja olivat vanha Linnansaaren uimala ja Raatin uimahalli. Montin ui myös kilpaa.
Samaa ikäluokkaa edustanut uimakaveri oli apteekkari Uno Segerman.
Autoa Montin ei omistanut koskaan.
Suljettuaan konekirjoituskoulun Montin hoiti käännöstöitä ja ulkomaankirjeenvaihtoa yrityksille pienimuotoisesti. Viimeiset elinvuotensa hän asui pienessä huoneistossa Franzenin talossa.
"Kotimme Pallastalossa oli Fjalarin henkinen tukikohta hänen loppuaikoinaan", Mauri Montin sanoo.
Montin kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen heinäkuussa 1982. Hänen kaikki viisi lastaan asuvat nykyään Ruotsissa.
Artikkelin lähde Kaleva