Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulun seudun peliteollisuuden suurin menestystarina on Toni Fingerroosin perustama Fingersoft Oy. Vielä vuosi sitten Fingerroos puursi firmansa ainoana työntekijänä,
kunnes Androidille ja iOS:lle kehitetty ajopeli räjäytti
potin.
Työntekijöitä on palkattu kymmenen lisää, mutta perusideologia ei ole muuttunut miksikään.
"Hyviä pelejä ei voi tehdä, jos niitä tekee vain rahan takia, mutta yrittäjänä on vastuu tehdä toiminnasta myös liiketaloudellisesti kannattavaa", Fingerroos sanoo.
Fingerroos oli vasta 10-vuotias, kun hän julisti ryhtyvänsä isona pelialan yrittäjäksi. Myös Fingersoftin nimi on peräisin noilta ajoilta.
Vuosikymmen myöhemmin Fingerroos päätyi opiskelemaan Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselle, jonka pelitutkimusyksikköä LudoCraftia veti pelitohtori Tony Manninen.
Tietojenkäsittelytieteiden laitoksella vuosina 2005-2007 toteutettua pelialan yrittäjyyttä edistänyttä ELVI-hanketta (Enviroment for Lucrative Virtual Interaction) voi pitää lähtölaukauksena koko Oulun peliteollisuudelle. ELVI synnytti kymmenkunta peliyritystä, joista puolet on edelleen pystyssä.
Mannisen LudoCraft irrottautui omaksi osakeyhtiökseen, ja Fingerroos kumppaneineen perusti Pixolane Oy:n.
Vastaavasti pelialan opetuksen loppuminen yliopistolla vuonna 2009 näivetti koko pelialaa. Nyt samanlaiseksi tukijalaksi on nousemassa Oulun seudun ammattikorkeakoulun opintokokonaisuus Oulu Game Lab.
"Ilman minkäänlaista opetustoimintaa on hankala saada jatkuvuutta", Mannisen tutkimusassistenttina työskennellyt Playsign Oy:n toimitusjohtaja Tomi Hurskainen tähdentää.
Työvoiman saatavuus onkin osaltaan rajoittanut peliteollisuuden kasvua.
Suoraan koulunpenkiltä tulevat eivät välttämättä vielä pysty vastaamaan hektisen työelämän haasteisiin. Kun Fingerroos etsi Fingersoftille koodaria, hän halusi nimenomaan kokeneen tekijän. Jos potentiaalisen kokemattoman hakijan olisi koulinut itse, varsinaiset työt olisivat viivästyneet.
Alueen peliyritysten suuren määrän vastaavasti toivotaan helpottavan työvoimapulaa.
"Niissä on paljon ihmisiä, jotka nyt opettelevat. Meillä on tavallaan oma pelialan koulutus käynnissä koko ajan. Se on parempaa koulua kuin mikään oppilaitos voi tarjota. Ja vaikka joku ottaakin turpiin, jokainen epäonnistuminen antaa jotakin", Manninen toteaa.
"Epäonnistumista ei tarvitse pelätä, siitä oppii lisää. Aina voi tehdä uudestaan", Fingerroos vahvistaa.
Appiukko Oy:n toimitusjohtaja Mikko Hanski myöntää, että hyvän paikallisen tiimin kokoaminen voi olla haastavaa. Virtuaalitiimiin sen sijaan löytyy osaavia tekijöitä.
"Minulla koodarit ovat maailmalla, graafikot ovat maailmalla, ja testaaminenkin tehdään maailmalla. Itse pidän käsissäni oikeastaan vain suunnittelu- ja ideointipuolen", Hanski kertoo.
Viimeisin oululainen pelijulkaisu on Playsignin kehittämä ja sen tytäryhtiön Mana Giantin julkaisema -puzzlepeli iPadille. Kaupungissa tehdään viihde- ja hyötypelejä monille eri alustoille. Yritykset ja tiimit ovat verrattain pieniä, mikä on näkynyt myös tuotantojen koossa.
Esimerkiksi isoon konsolijulkaisuun resurssit eivät ole riittäneet. Pixolane toki puski aikansa omaa PS3-peliä, kunnes aika ja rahat loppuivat kesken.
Piraattiaiheinen toimintapeli on sittemmin valmistunut, mutta sen julkaisemisesta ei ole päästy vielä sopimukseen.
Jonkin aikaa sitten Oulua pidettiin Suomen toiseksi suurimpana peliteollisuuden keskittymänä heti pääkaupunkiseudun jälkeen. Nykyään Tampere on kiilannut edelle, ja Kymenlaakson keskittymä Kotkassa ja Kouvolassa on sekin kurottanut rinnalle.
"Oululla oli kova kasvu silloin aikoinaan, ja asiat olivat hyvällä mallilla. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että paukut loppuivat kesken ja vauhti vähän hiipui. Toiset tekivät rajumpia liikkuja ja panostivat enemmän alueena", Manninen arvioi.
Nykyistä pelialan nousua voi selittää sijoittajien heräämisellä ja suomalaisten pelifirmojen menestyksen ruokkimalla innostuksella.
Kieltenoppimispeliä tekevä Havina Productions Oy taas on suoraa seurausta Nokian murtumisesta. Vanhat työkaverukset miettivät tulevaisuuttaan ja päätyivät pelialalle.
"Oulu Game Lab on aivan mahtava tällaiselle, jolla ei itsellään ole pelihistoriaa mutta joka haluaa yhdistää tietyn taitoalueen pelillisyyteen. Meillä oli täsmällinen tieto siitä, että tälle on potentiaalia ympäri maailmaa, mutta emme osanneet laittaa sitä peliä opetusapplikaatioon", toimitusjohtaja Riitta Annala kertoo.
37 oululaista peliyritystä tuntuu lukumääränä suurelta. Harva alan konkari osaa luetella niistä puoliakaan.
Yritykset peräänkuuluttavatkin tiiviimpää yhteistyötä niin peliyritysten kuin muidenkin alaan kytköksissä olevien tahojen välillä. Etenkin Business Oulun ja suomalaisia pelinkehittäjiä tukevan IGDA Finlandin uuden paikallisjaoston toivotaan sitovan alaa paremmin yhteen.
"Kyllä tänne pelifirmoja mahtuu. Mitä useampi yrittää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku onnistuukin", Manninen toteaa.
Artikkelin lähde Kaleva