Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Jos Wilbur Smith ja Pentti Polvinen olisivat saaneet päättää, Hupisaarten päältä vyöryisi moottorikatu lääninhallituksen räystäitä hipoen.
Moottorikatu olisi tehty nykyisin kovin hiljaisesta Heikinkadusta, jota olisi jatkettu, levennetty ja nostettu ja jonne olisi noussut ramppi Merikosken silloilta.
Heikinkatu yhtyisi Kajaanintiehen kuten nytkin, mutta sukeltaisi radan lisäksi nelikaistaisen Rautatienkadun alta.
Massiivisen Rautatienkadun tieltä purettaisiin vanha asema. Tilaa ei jäisi minkäänlaisille matkakeskuksille.
Rautatienkatu yhtyisi vanhaan Kiertotiehen eli nykyiseen Bertel Jungin tiehen ja Tulliväylään. Se olisi kaupungin tärkein väylä Kainuuntien suunnasta pohjoiseen.
Keskustan läpi johtaisi monia muitakin leveitä moottorikatuja, joille jalankulkijoilla ei olisi paljon asiaa. Merikosken silloilla huristelisi autoja reippaasti nykyistä enemmän.
Kainuuntie olisi käännetty kiertämään kaupungin eteläpuolelle.
Höyhtyän Joutsentien liikenneympyrästä olisi suora yhteys radan yli Puistokadun päähän.
Smith & Polvinen oli suunnittelijakaksikko, joka vuonna 1969 laati Ouluun kaupungin ensimmäisen liikennejärjestelmäsuunnitelman.
Tähtäin oli vuodessa 2000. Jos se olisi toteutunut, Oulu olisi yllä kuvatun kaltainen.
Kyseessä olivat samat insinöörit, joiden käsialaa on Helsingin liikennesuunnitelma vuotta aiemmin.
Tuossa kauhua herättäneessä kaavailussa ideana oli, että autolla on päästävä ydinkeskustan läpi esteettä. Helsingin keskustaa olisi halkonut moottoritie, joka olisi yhdistänyt Länsiväylän ja Itäväylän. Tieltä olisi purettu kortteleittain vanhoja taloja ja tilalle olisi tullut kiemuraisia eritasoliittymiä.
Ehdotuksesta syntyi valtava julkinen keskustelu ja päinvastainen lopputulos, kun Helsingissä päätettiin suosia joukkoliikennettä.
Sama idea ja punaiset vauhtiviivat näkyvät myös Oulun suunnitelmassa.
"Eiväthän nämä nyt tulisi kysymykseenkään. Ne tyrmättäisiin jo suunnitteluvaiheessa. Eikä syynä ole pelkkä raha: nyt ajatellaan ympäristöä ja kaupunkikuvaa", pohtii liikenneinsinööri Jorma Heikkinen.
Silti häntä yllätti, kuinka paljon - kaikesta huolimatta - on menty siihen suuntaan kuin 40 vuotta sitten ennustettiin.
Esimerkiksi Erkkolan silta ja jopa nykyinen Poikkimaantien silta näkyvät ainakin joissakin vaihtoehdoissa. Smith & Polvisen visioissa tosin Lentokentäntiekin olisi jatkunut joen yli.
Helsingissä Smith & Polvisen liikennesuunnitelma nousee puheisiin aika ajoin. Oulussa sitä muisteltiin hiljattain Oulujoen rantareitin yhteydessä. Tosin siitä ei suunnitelmassa kuitenkaan ole mainintaa, koska suunnittelun kohteena oli vain autoliikenne.
Smith & Polvisen suunnitelma löytyi suuremmitta ongelmitta kaupungin ympäristötalon arkistosta.
Suunnitelmassa on 129 sivua. Niistä parikymmentä on täynnä punaisia vauhtikiemuroita, joilla tärkeät risteykset on ratkaistu. Pahin niistä lienee Tulliväylän miljoonamontussa. Siihen ramppihäkkyrään olisi varmasti eksynyt, naurahtaa Heikkinen.
Mallia oli otettu Amerikasta. Raha ja myöhemmin myös ajattelutavan muutos kuitenkin esti suunnitelmaa toteutumasta.
"Toisaalta yllättävän paljon tässä on nähty asioita oikeaan suuntaan. Toteutus vain on ollut paljon maltillisempi, sellainen köyhän miehen versio."
Heikkinen on vertaillut Smith & Polvisen vuonna 1969 tekemiä liikennevirtalaskelmia toteutuneisiin. Ennusteet olivat vuodelle 2000, mutta toteutuneet hieman tuoreempia eli vuodelta 2010.
Pohjantiellä on osuttu aika oikeaan, määrä oli 45 000 kuten ennakoitiin. Sen sijaan pohjoiseen Kemin suuntaan menijöitä on ollut ennustettua enemmän eli 31 000 (23 000). Erikoisen vahvaksi ennustettiin Alakyläntietä (45 000), mutta se ei ole toteutunut (15 000).
Kuusamontielläkin Smith & Polvisen arviot heittivät reippaasti yli. He arvioivat liikenteen määräksi 31 000, kun todelliseksi luvuksi tuli 20 000.
Heikkisen mielestä kaupungin kasvusuunnat on kyllä huomioitu oikein, mutta siinä mentiin pieleen, kun ajateltiin kaiken liikenteen tapahtuvan henkilöautoilla. Se johti kohtuuttoman suuriin arvioihin liikennemäärissä.
Toisaalta Smith & Polvinen eivät halunneet sekoittaa kaupungin sisäistä liikennettä ja pitkän matkan liikennettä keskenään. Moottoritie on moottoritie.
"Puhdasoppisesta" ajattelusta on kuitenkin luovuttu. Jo pitemmän aikaa on nähty, ettei ole järkeä rakentaa monta erittäin korkealuokkaista väylää, kun voidaan hyödyntää yhtä.
Haastattelun lopuksi Heikkinen sulkee kierrekantisen suunnitelman huolellisesti.
"Palautetaan se nyt arkistoon. Joku voi sitä 40 vuoden päästä taas kysellä."
Artikkelin lähde Kaleva