Noutaja täynnä taikaa

Riikka Tuomivaara
Christel Rönns piirrokset
Oulu "Rönns käyttää maagisen realismin keinoja ihailtavan taitavasti. Novellista ei voi osoittaa tarkkaa kohtaa, jossa taika näkyy, koska sitä on siroteltu kaikkialle tarinan lomaan."
Näin kuvailee Pohjankartanon koulussa opiskeleva Maria Beslic tämän vuoden Luekko nää? -kirjoituskilpailun novellia.
Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien liiton kahdeksasluokkalaisille suunnattuun kilpailuun on valittu Kalevan levikkialueen kouluista kolme parasta novelliarvostelua.
Beslicin voittoisa teksti Tarina kaipuusta, kuolemasta ja ystävyydestä jatkaa Helsingissä pidettävään valtakunnalliseen loppukilpailuun.
Kirjapalkinnoilla palkittiin Maija Turunen (Myllytulin koulu, Oulu) tekstillä Sinisen sävyinen novelli ja Hilla Niemelä (Jokirannan koulu, Kiiminki) kirjoituksellaan Noutaja saapuu.
Kahdeksasluokkalaisten tehtävänä oli kirjoittaa arvostelu Christel Rönnsin kolmiosaisesta novellista Noutaja, joka julkaistiin elokuun lopussa Kalevassa.
Tekstien arviointikriteereinä olivat rakenteeltaan onnistuneen kokonaisuuden laatiminen, oman näkemyksen ilmaiseminen selvästi, näkemyksen monipuolinen perusteleminen, tekstilajin ja kohdeyleisön vaatimuksien tiedostaminen sekä yleissivistyksen hyödyntäminen argumentoinnissa.
Kirjallisuusarvostelu on vaikea laji, jossa lyhyeen tekstiin täytyy saada mahtumaan monta elementtiä. Tästä tehtävästä oppilaat kuitenkin selvisivät hyvin ja tekstiä analysoitiin useista näkökulmista.
Tekijää kiiteltiin erityisesti novellin monimerkityksellisestä nimestä, joka yllätti lukijan tarinan edetessä. Hyviksi puoliksi listattiin myös tarinan yksinkertaisuus, samastuttavat hahmot, hienovarainen huumori ja helppo kieli.
Toiset kokivat samat asiat kompastuskiviksi ja suurin osa suosittelikin tekstiä ikäistään nuoremmille.
Kuitenkin novellista löytyi pureskeltavaa myös kahdeksasluokkalaisille: "Sen teema ’kaikki tapahtuu aikanaan’ saa minut pohtimaan, että kunpa elämässä saisikin valmistautua vaikeisiin asioihin rauhassa ystävän tuella", pohti Aron Lammassaari Metsokankaan koulusta.
"Lopulta esiin puskee ennen kaikkea opetus siitä, että ihmiset käsittelevät menetyksiään eri tavoilla", kirjoitti Konsta Heikkinen Karihaaran koulusta Kemistä.
Noutajan tarina sai myös muistelemaan omakohtaisia kokemuksia lemmikin kuolemasta.
"Mummolassamme asusti 15 vuotta minulle rakas kultainennoutaja Leevi. Samalla tavalla kuin Elinallakin koira oli ollut jo syntyessäni. Ehkä siksi novelli kosketti omalla tavallaan", kirjoitti utajärveläinen Matilda Nissinen.
Kovaa kritiikkiäkään ei pelätty antaa.
Näin Milla Knuuti Tornion Putaan koulusta perusteli, miksi novelli oli hänen mielestään tylsä: "Se ei tunnu tarjoavan lukijalle mitään uutta tai yllättävää. Se ei esittele uusia maailmoja propagandan ja itsestäänselvyyksien täyttämän yhteiskuntamme kätköistä, eikä se liioin kuvaa tavallisen suomalaisen tytön elämää erityisen yllättävästä näkökulmasta."
Osa oppilaista taas koki tarinan lopun liian suljetuksi.
"Tällaisista loppusanoista jää lähinnä tylsistynyt olo, sillä vaikka teksti onkin suunnattu 8.-luokkalaisille, heillekin pitää jättää tilaa yhdistellä asiat itse päässään", totesi Oona Muurinen Pyhäjoelta.
Muutamissa teksteissä nostettiin arvostelulle tyypillisesti esiin kiinnostavia taustatietoja kirjailijasta.
"Christel Rönns kertoo kirjoittaneensa novellin oman koiransa kuoleman inspiroimana. Koira oli Christelille todella tärkeä, esti jopa mahdollisesti kirjailijan loppuunpalamisen", kirjoittaa Jarkko Karsikko Pyhäjoelta.
Monet kertoivat, että eivät ole aikaisemmin lukeneet novelleja, minkä vuoksi teksti oli vaikea sijoittaa samantyylisen kirjallisuuden joukkoon.
Hyvä esimerkki löytyi kuitenkin Laanilan koulussa opiskelevan Sofia Röngän arvostelusta: "Mieleeni tulivat kirjat, joissa myös on tyttö yksin kesälomalla ja löytää salaisen ystävän, kuten kirjassa Elli Vaahtopää."
Päähenkilön tutustumista vanhaan ja salaperäiseen Oskar-mieheen pidettiin aluksi outona ja jopa edesvastuuttomana tekona, mutta lopulta hänet koettiin mielikuvitusystäväksi, jonka kautta Elina käsitteli suruaan.
"Kun ei ole ketään kehen turvautua, Elinan mieli luo tuekseen vanhan miehen hahmon, jolle on helppo kertoa koirasta ja hakea hiljaista lohtua", kirjoitti Monica Mata Sarkkinen Kempeleestä.
Samoja ajatuksia pyöritteli muun muassa Laura Pelimanni Putaan koulusta Torniosta:
"Kun lemmikki kuolee ja pelko vaihtuu suruksi, mielikuvitusystäväkin häviää, koska sitä ei enää tarvita."

Artikkelin lähde Kaleva