Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Ylivieska Kulttuurin euro on kaksi euroa. Näin laskee Ylivieskan seudun taideyhdistyksen (Ysty) puheenjohtaja Esko Jaatinen, 77, Esko-pappi, jona hänet kotiseudullaan tunnetaan.
"Kun kulttuuria tuetaan yhdellä eurolla, se tuottaa toisen euron ja joskus jopa satakertaisen sadon."
Jaatisen mielestä kulttuuri on viljelyä, joka tuottaa sitä, mitä ihminen tarvitsee. "Euro muuttuu jokapäiväiseksi leiväksi."
Tämän ovat ymmärtäneet Jaatisen mukaan yrittäjät lähdettyään tukemaan juhla-antologian Aikamatkalla julkaisua. Se on 50-vuotiaan Ystyn kahdeksas julkaisu, jossa on tekstejä kaikkiaan noin 30 kirjoittajalta.
Antologia julkistettiin yhdistyksen toisen toimialan, kuvataiteen näyttelyn avajaisissa. Näyttely on koottu Ylivieskatalo Akustiikkaan.
Esko Jaatinen johti yhdistystä, kun se vietti 15-vuotisjuhlaansa. Sitä ennen hän oli ollut mukana jo yhdistyksen kirjallisen jaoston toiminnassa.
Hän oli viehättynyt yhdistyksen kannanotoista ja kutsumustehtävästä.
"Silloin jopa marssittiin kulttuurin puolesta. Marssit eivät olleet poliittisesti värittyneitä, vaan oltiin ihmisen asialla ja mieluummin vielä pienen hiljaisen vähemmistön, jossa kansan voimavarat piilevät."
Yhdistyksen alkuperäinen tehtävä ei Jaatisen mukaan ole muuttunut vuosien varrella. Sen avulla kirjoittajat ja kuvantekijät saavat äänensä kuuluville.
"Kuvantekijä saa rohkaisua, jos saa näyttelyyn yhden tai kaksi työtään ja rohkaistuu esittelemään töitään omalla paikkakunnallaan enemmänkin. Sama pätee kirjoittajaan."
Yhdistys on Jaatisen mielestä väline toivoon ja unelmaan.
"Ne ovat luovuuden käyttövoimaa ja lujinta maailmassa. Entisestään koventuva arvomaailma velvoittaa kuuntelemaan, mistä kuuluu ihmisen ääni."
Pitkän linjan kulttuuri-instrumenttia tarvitaan Jaatisen mukaan myös siksi, että aina joku etsii minäkuvaansa ja kysyy, ovatko minun tuotteeni mistään kotoisin.
"Siinä auttaa järjestetty kansalaistoiminta. Taideyhdistys on paikka tuoda tuotteita esiin."
Monella tavalla taiteellisesti luova ja tuottelias Esko Jaatinen myöntää, että hän ei ole tarvinnut Ystyä saadakseen äänensä kuuluville, mutta Ysty tarvitsi häntä nyt.
"Juhlavuosi oli tulossa, ja yhdistyksessä oli miehen mentävä aukko. Ei ollut kirjallista jaostoa eikä sille budjetissa momenttia. Nyt on kuitenkin antologia valmis. Se on yhdistyksen voimannäyte", hän sanoo.
Jaatisen vuonna 1972 julkaistua runokirjaa Faustista sielunmessua, joka on eräänlainen ympäristökannanotto, pidettiin aikanaan pessimistisenä. Sille toivottiin myönteisempää jatkoa.
Jatko syntyi, kun hän rakensi energiaystävällisen moottoripurren, 12-metrisen kolmimastokuunarin. Se pääsi vesille ensimmäisen kerran noin 40 vuotta sitten.
"Runokirjani oli manifesti uhanalaiselle ympäristölle. Purjeveneen rakensin sananmukaisesti perhekuntani pelastukseksi. Olen opettanut perheeni purjehtimaan ja perehdyttänyt sen meriluontoon. Kysymys on kadotetun paratiisin löytämisestä", Jaatinen sanoo ja viittaa synnyinseutuunsa Karjalaan, josta hän joutui lähtemään evakkomatkalle kaksi kertaa.
Artikkelin lähde Kaleva