Kari Sankala Kaleva
Oulu Eläkkeellä oleva haukiputaalainen Matti Moisa on ottanut itselleen vapaaehtoisen maisemanhoitajan tehtävän.
Moisa on tehnyt Oulun rautatieasemalla ympäristötöitä jo parin vuoden ajan ennen kivikukon ja punaisen tiilirakennuksen purkamista.
"Minua hämmästytti oululaisten nihkeä suhtautuminen kivikukkoon. Turisteja se kiinnosti aina", muistelee kuudella kielellä toimeen tuleva Moisa.
Viikkojen ajan Moisa on Lemminkäisen luvalla pikku hiljaa siistinyt kivikukon ja naapurirakennuksen purkujäänteitä.
"Olen ajanut puujätettä peräkärryllä ystävälleni polttopuuksi. Sellaiseksi päätyi kivikukon viereinen sembramäntykin."
"Nyt minulla on käynnissä alueen tasaus. Siinä kuluu ainakin kaksi viikkoa. Maassa on kivikukon jäljiltä paljon mielenkiintoisia kiviä."
Moisa tietää, että traktorilla tasaus hoituisi hetkessä. Sitä hän ihmettelee, ettei Lemminkäinen ole tehnyt aseman seudulle väliaikaista maksullista, mutta edullista pysäköintialuetta.
Aikoinaan ennen Stockmannin tavaratalon rakentamista vastaavanlainen yksityinen pysäköintialue toimi Saaristonkadun ja Torikadun kulmauksessa.
"Tuottaisi parkki ainakin jotakin", Moisa pohtii.
Kivikukkoja eli sota-ajan vara-asemia löytyy eri puolilta Suomea. Matti Moisan mielestä Oulun puolipallon muotoinen kivikukko oli erityisen kaunis.
Hän aikookin esittää kivikukon nykyiselle omistajalle, jos hän ei löydä sopivaa uutta pystytyspaikkaa, kivikukon rahtaamista Posiolle paikalliseen samaanipuistoon.
"Siellä kivillä on vetovoimaa. Jos kivikukon voisikin siirtää sinne?"
Uusimman kivikukkolöytönsä Moisa on tehnyt Haapamäen asemalta. "Olen käynyt katsomassa sitä."
"Pieksämäellä kivikukko on jätetty metsän keskelle. Nuoriso on täyttänyt sen ulko- ja sisäpinnoilta kokonaan graffiteilla."
"Mikkelissä kalakukon muotoinen kivikukko on suojeltu asemakaavalla, samoin punatiilirakennus, joka on vuokratalona."
Moisa mainitsee Oulusta etelään Ylivieskan ja Kokkolan kivikukot. Kokkolassa on suuria suunnitelmia ja kivikukko vaarassa.
Savon radan varresta Oulua lähimmät kivikukot löytyvät Moisan mukaan Kontiomäeltä ja Kajaanista. Sitten seuraavat Iisalmi, Kuopio, Pieksämäki ja Mikkeli.
"Kuopio taitaa olla vaarassa ratapihan laajennuksen myötä. Eteläisin kivikukko on Salossa."
Idässä löytyy kivikukkoja ainakin Viinijärveltä ja Nurmeksesta.
Kivikukkoja on purettu ainakin Tampereelta, Seinäjoelta, Jyväskylästä ja Rovaniemeltä.
"Ikävä kyllä, kauniit sotamuistomerkit eivät tunnu miellyttävän rakennuttajia."
Kivikukkojen syntyyn vaikuttivat ratkaisevasti talvisodan tammikuun 1940 rajut pommitukset.
"Rautatiehallituksen pääjohtaja Jalmar Castrén otti tuolloin kivikukot asiakseen. Kivikukoista löytyy rikkaita variaatioita. Esimerkiksi Salossa se muistuttaa suippoa lakkia. Se on kaunis, mutta kyllä Oulu oli kaunein, mitä olen nähnyt."
"Muutamat ovat nykyään ruohomaton alla kuten Kokkola, Iisalmi ja Nurmes", Moisa luettelee.
"Rautatiellä oli valtava merkitys sota-ajan kuljetuksissa ja huollossa."
Matti Moisa on kiinnostunut myös matkakeskuksista.
"Joukkoliikenne tarvitsee yhteiset Matkahuollon ja VR:n terminaalit sekä taksiasemat. Matkaliput pitäisi saada yhdeltä ja samalta luukulta juniin ja linja-autoihin."
"Meidänkin pitää hakea Euroopan unionilta rahoitusta matkakeskuksiin. Tukea ovat saaneet esimerkiksi Uumajan, Liegen ja Monsin hienot matkakeskukset."
Artikkelin lähde Kaleva