Artikkelin lähde Kaleva
Minna Akimo Kaleva
Oulu Meidät vihittiin 20 päivä marraskuussa w. 1869. Pietu syntyi 18 päivä huhtikuusa 1870 ja samana vuonna Iikka osti 8 sas osan weron maasta ja osti mustan hevosen.
Näillä sanoilla alkaa Tyrnävällä 1800-luvulla syntyneen ja eläneen Maria Uutisen henkilökohtainen päiväkirja.
Muistiinpanot ajoittuvat nälkävuosien jälkeiseen aikaan Suomen suurruhtinaskunnassa. Päiväkirjamerkinnät ovat ajalta 1845-1905.
Uutisen kirjoittamissa päiväkirjamerkinnöissä ei pohdita sen ajan yhteiskunnallisia tai poliittisia oloja, vaan tavallista arkea, työtä ja puutetta. Päiväkirja kertoo sen, millaisessa arjessa tavalliset ihmiset elivät reilut sata vuotta sitten.
Tavallisuus ja arkisuus ovat myös asiat, joiden vuoksi Uutisen päiväkirjoilla on myös historiallista arvoa.
"Marian päiväkirja on kulkenut suvussani pitkään. Kun luin sen nuoruusvuosieni jälkeen kunnolla, huomaisin millainen aarre se on", haapavetinen Kari Kangasharju kertoo.
Lukukokemuksen jälkeen Kangasharju toimitti päiväkirjan pohjalta omaelämänkerrallisen romaanin. Päiväkirjan tietoja hän on täydentänyt eri lähteistä etsityillä historiallisilla faktoilla.
"Maria on sukulaiseni neljännessä sukupolvessa eli hän oli äitini äidin äidin äiti. Hänestä ei ole jäljellä juurikaan perimätietoa, joten kaikki mitä hänestä tiedän, on peräisin Marian omista muistiinpanoista", Kangasharju sanoo.
Historian kellastuttama muistikirja on hauras ja hapero, mutta tarina on vahva ja väkevä kertomus naisesta, joka menetti kaiken, muttei antanut periksi.
Minä lähin kätilön oppiin Helsinkiin. Matkani aloin 24 elokuussa w 1878. Keskiviikkona elokuun 28 päivä nousin tullilaivaan. Seisoin kannella ja tunsin, miten koko laiva tärisi suuren höyrykoneen jyskyttäessä sitä.
Helsingin Kätilöopistoon lähteminen olikin Maria Uutisen yksi elämän merkittävimmistä taitekohdista. Sitä ennen hän oli kulkenut pitkän tien.
Tuore avioliitto päätyi pian aviomiehen kuolemaan. Vaimolle jäänyt omaisuus pakkohuutokaupattiin. Kotinsa kolmen lapsen yksinhuoltaja menetti tulipalossa.
Vielä ennen lähtöpäätöstä hänen oli haudattava lapsistaan nuorin. Juuri ennen lähtöään hän kirjoittaa, ettei menetettävää enää ole.
Nyt en enää pelännyt, koska se pahin oli jo tapahtunut. Tuntui, ettei minulla ollut enää mitään menetettävää, koska olin menettänyt jo kaiken.
Kätilöopinnot kestivät vuoden. Sen jälkeen Uutinen palasi takaisin synnyinseudulleen. Hän sai paikan rokottajana ja kätilöinä Oulusta. Olosuhteet olivat karut. Kätilönä hän joutui taistelemaan myös paremman hygienian puolesta.
Jokaisessa paikassa opastin asukkaita pitämään huoneensa puhtaana. Varoittelin myös sylkemästä lattialle, mutta helpompi olisi ollut kääntää Leppioja juoksussaan kuin saada syljeskelyyn tottuneet miehet lopettamaan tapansa. En silti antanut periksi.
"Kätilönä Maria oli varmasti arvostettu nainen, mutta hän ei itse tuonut sitä esille mitään tavoin. Hänessä eli inhorealistinen perussuomalainen alemmuudentunne, joka näky oman huonommuuden korostamisena ja varomisena, ettei syyllisty ylpeyteen", Kangasharju kuvaa.
Päiväkirjassaan Maria Uutinen kuvaa myös vuonna 1882 riehunutta Oulun paloa. Hänelle se oli merkki, että hänen aikansa Oulussa on tullut täyteen.
Nyt minä olen tullu tänne Pudasjärvelle kunnankätilöksi. Ja tänne tulin 8 päivä maaliskuuta 1883.
Artikkelin lähde Kaleva