Artikkelin lähde Kaleva
Tero Vainio
Helsinki Rax Rinnekankaan esseististen elokuvien trilogia (aiemmat osat Matka Edeniin ja Veden peili) päättyy teokseen Luciferin viimeinen elämä, joka tavallaan palauttaa ohjaajan juurilleen. Luciferin viimeisen elämän perustana on nimittäin Rinnekankaan ja kirjailija Paavo Rintalan Oulusta alkanut ystävyys.
"Tapasimme ensi kertaa alkutalvella vuonna 1990, kun olin tekemässä Rintalasta lehtiartikkelia", Rinnekangas muistelee.
Hän kutsuu suhdettaan Rintalaan "temaattiseksi ystävyydeksi", sillä Rintalan johdattamana miesten keskustelut nousivat hyvin henkisiin sfääreihin.
"Meillähän oli 25 vuotta ikäeroa. Olin vielä nulikka, ja oli odottamatonta ja uutta, kun Rintala alkoi puhua minulle Rilken runoudesta, Luciferin olemuksesta ja ties mistä."
Miehillä oli toisilleen lempinimetkin, Rasha ja Pasha, jotka toistuvat elokuvassa teatteriohjaaja Mishan ja kirjailija Pashan hahmoissa.
Paavo Rintala vaikutti keskeisesti myös siihen, että Rinnekangas siirtyi valokuvauksesta elokuvan puolelle.
"Rintala totesi eräästä valokuvateoksestani, että sen kuvat ovat kuin elokuvasta, ja ajatus jäi kytemään mieleeni."
Elokuvassa Mishan ja Pashan ohella kolmas keskeinen hahmo on Lucifer, paholainen, joka kokee ihmiskunnan syrjäyttäneen itsensä kataluuksien keksimisessä ja joka haluaa tulla ihmiseksi oppiakseen uuden tunteen, rakkauden.
"Rintala sanoi, että jos käsittelet Luciferia, tee se odottamattomasta näkökulmasta", Rinnekangas toteaa.
"Edellinen elokuvani Veden peili liikkui niin synkissä tunnelmissa, että tähän täytyi tulla mukaan valoa."
Kuten elokuvan Pasha haluaa luopua juoniromaanien tekemisestä, myös Rinnekangas on hylännyt elokuvissaan perinteisen tarinan.
"Sisällön perässä minä liikun. Miksi pimeässä elokuvateatterissa pitäisi unohtaa ajattelu ja keskittyä pelkkiin tunnekokemuksiin? Elokuvantekijänä kuulun vanhan koulukunnan, kuten Tarkovskin ja Angelopouloksen ihailijoihin."
Suurin osa näyttelijöistä oli mukana jo projektia kehiteltäessä. Elokuvien myötä Hannu-Pekka Björkmanista on tullut Rinnekankaan keskeinen luottonäyttelijä. Luciferin viimeisessä elämässä hän esittää Rintala-hahmoa Pashaa.
"Kun kuvasimme kohtauksia Oulussa, oli aivan samanlainen paukkupakkanen kuin tavatessani Rintalan ensi kertaa. Tapasin hänet muuten rautatieasemalla, samalla laiturilla, josta Poikien Jake ryntää äitinsä perään."
Björkmanin käyttämän karvalakin kautta Jakekin häivähtää Rinnekankaan elokuvassa, ja puu-Raksilassa Karjakadulla kävellään.
"En ole kovin usein palannut Ouluun, mutta tämä käynti ikään kuin Rintalan silmin oli jollain tapaa uudistava kokemus", Rinnekangas luonnehtii.
"Kaupunkikuvaltaan Oulu on muuttunut ja kaunistunut 1970-luvulla tapahtuneen hävityksen jälkeen. Oulu on pessyt kasvonsa."
Artikkelin lähde Kaleva