Artikkelin lähde Kaleva
Perustamisvuonna 1963 Oulun taidemuseon kokoelmissa oli 37 teosta. Tällä hetkellä niitä on yli 4 000, joista juhlanäyttely esittelee nyt ennennäkemättömän laajan otannan.
Reilut satakunta teosta sisältävää näyttelyä kuljettaa kronologinen runko. Aikamatka vie Isaac Wacklinin 1700-luvun puolivälin muotokuvista Anja Kurikan ja Ville Löppösen omakuviin vuodelta 2008.
Vuosisatojen väliin jää lukuisia eri tyylikausia ja toteutustapoja. Salkku-salin vanhimpia, historiallisuudessaan houkuttelevia teoksia 1700-1800-luvuilta leimaa realismi ja valokuvamaisen tarkka esittävyys. Niiden rinnalla esimerkiksi Vilho Lammen ekspressionistisempi ilmaisu johdattelee katsojan lempeästi 1900-luvulle.
G-salissa kukkii jo modernismi, jota edustavat 1950-luvun abstraktit teokset. 1960-luvun taiteessa alaa valtaa kokeilevuus ja uusien ilmaisutapojen, kuten taidegrafiikan synty.
1970-luvun yhteiskunnallinen murrosvaihe ja siihen liittyvä kantaaottavuus ilmenee myös ajan taiteessa, josta esimerkkinä Niilo Hyttisen Teurastaja ja Sven-Olof Westerlundin litografia Chilen kansa ei ole yksin.
Värikäs 1980-luku revittelee tyylejä edelleen, kun taas 1990-2000 -luvuilla henkilökohtainen kokemus ja kehollisuus taiteen lähtökohtana korostuu.
Näyttelyyn tutustumista syventää se, että teosten historiaan ja niiden hankkimiseen liittyviä tarinoita on nostettu esiin. Perustietojen lisäksi teosluetteloon on merkitty ostovuosi ja muutaman teoksen yhteyteen on liitetty taustatekstejä.
Esimerkiksi Jarmo Mäkilän musiikista innoituksensa saanut punkkarimaalaus oli esillä Lepakossa, jossa siihen tahriintui limonadia. Valumajäljet jätettiin tauluun, koska ne ovat osa sen tarinaa.
Katsaus museon kokoelmiin on luonteva jatko uushankintoja jonkin aika sitten esitelleelle Tartuntapintoja-koosteelle.
Juhlanäyttelyn annista huomaa, että kyseessä on nykytaiteeseen suuntautunut museo, jonka anti painottuu moderniin taiteeseen. Vaikka kokonaisuus ei voikaan olla kaiken kattava, silti se osoittaa tiivistetyn rönsyilevästi, miten taide kulloinkin on heijastellut aikaansa ja luonut nahkaansa, edeten aina kohti uudistuvaa ilmaisua.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva