Isättömän pojan kasvutarina

Romaani
Toni Aho: Vettä sakeampaa. Nordbooks 2013.

Toni Ahon esikoisteos Samuel oli puhdasveristä tieteiskirjallisuutta. Hänen toisessa romaanissaan vaihtoehtoiset maailmat on jätetty sikseen. Se on nuorille suunnattu, 18-vuotiaan Mike Hirvisalon kasvukertomus.
Mikellä on normaalit myöhäisteini-ikäisen ongelmat: pääsykokeet painavat päälle, parisuhde on kaatumaisillaan omaan mahdottomuuteensa eikä kaverien tai perheenkään suhteen ole kovin paljon hurraamista.
Ville, Miken oikea isä, on aikanaan jättänyt perheensä tultuaan kaapista ulos ja muuttanut Espanjaan. Lisää päänvaivaa Mikelle koituukin isänsä kuolemasta ja siitä, että tämä on testamentannut Mikelle baarinsa. Miken täytyy matkustaa Espanjaan paitsi myymään baari myös ottamaan selvää, millainen mies hänen halveksittu homoisänsä oli. Seurakseen hän ottaa Eden, yhtä lailla itseään etsivän ystävänsä.
Isättömyyden aiheuttamien traumojen ja yliseksualisoituneen yhteiskunnan aiheuttaman hämmentyneisyyden lisäksi romaanin keskiössä ovat vahvasti myös Miken omat ennakkoluulot.
Isän valinta on ollut rohkea ja raskas, eikä sen sulattaminen ole ollut suvulle helppoa. Kirjan alussa Mike on suoraan sanottuna raivostuttavan mustavalkoinen pojankloppi, joka onneksi loppua kohti osoittautuu ihan tolkulliseksi nuoreksi mieheksi.
Kasvukertomus on siis tälle romaanille osuva termi.
Aho antaa Miken kertoa tarinansa minä-muodossa ja turhia kaunistelematta. Slangin, kirosanojen ja karkeuksien värittämä kieli on aluksi tuskastuttavaa, raskasta ja vähän noloakin - mutta niin on nuoruuskin.
Kertomuksen edetessä kertojavalinta osoittautuu tietoisen riskin sijasta ihan sopivaksi ratkaisuksi. Ville-isän hahmoa Aho kehittää hyvin. Sen sijaan Eden tarina jää hieman löyhäksi, siitä olisi mielellään lukenut enemmänkin.
Linda Pyykkönen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva