Garbo palaa juurilleen

Arto Kiuru
Oulu Helsinkiläiskitaristi Jay Havanna, oikealta nimeltään Pekka Hakala, nostaa kuljetuslaatikkoon pakatun kitaravahvistimensa auton takatilasta.
Hän rullaa kuljetuslaatikon Hiukkavaaran vanhalla kasarmialueella sijaitsevaan, entisessä armeijan elokuvateatterissa majailevan Kokardiklubin lavalle.
Hakala on saapunut Ouluun soittamaan kitaraa legendaarisen oululaisyhtye Garbon tuoreessa kokoonpanossa.
"Pekka on mainio aisapari Garbon paluukeikalla, hän on myöhäissyntyinen Bruce Springsteen -friikki, joka on digannut enimmäkseen David Bowien kaltaisia artisteja", Oulun Laanilassa varttunut Garbo-yhtyeen laulajakitaristi Esa Eloranta summaa.
1980-luvun lopulla mainetta Suomen monilla tanssilavoilla sekä rockfestivaaleilla niittänyt Garbo on aktivoitunut ja keikkaillut uransa alun jälkeen harvakseltaan.
Uransa alkuaikojen nosteen jälkeen Garbo koottiin uudelleen 1993, minkä jälkeen se levytti ja keikkaili parin vuoden ajan aina kitaristi Niksu Nikulan kuolemaan 1995 saakka.
Edellisen levynsä, Kruunaa ja klaavaa, yhtye julkaisi 2005.
"Viikonlopun juhlakeikka soitetaan ensin, sitten mietitään jatkoa", Oulun Korvensuoralla Garbon ensimmäistä treeni-kämppää 1980-luvulla isännöinyt yhtyeen rumpali Kai Penttilä lupaa.
Garbon kaikki alkuperäisjäsenet, lukuunottamatta vuonna 1960 syntynyttä kosketinsoittaja Kari Kuivamäkeä, ovat syntyneet 1963.
Oululaisyhtyeen keikkatauot ovat venyneet joskus jopa viiden vuoden pituisiksi.
"Trubaduurikeikat työllistävät hyvin", Eloranta sanoo.
Garbo soittaa Hiukkavaarassa sadan hengen kutsuvierasyleisölle.
"Olemme pantanneet Garbon julkisia esiintymisiä ihan tietoisesti juuri tätä intiimiä Oulun keikkaa silmällä pitäen", Garbon kiiminkiläissyntyinen basisti, kuvanveistäjä Kari Södö vihjaa.
Garbon musiikki peilaa Bruce Springsteenin ja Tom Pettyn americanaan, joissa nykyajan modernit yksinäiset gringot etsivät paikkaansa yhteiskunnassa.
Garbon rouheana suriseva kitararock on sukua myös Van Morrisonin tai Bob Dylanin kaltaisten pitkän linjan amerikkalaisille folklaulajille.
"Olin jo nuorena kiinnostunut sekä taiteesta ja musiikista, silloin rock vei kuitenkin voiton", nykyisin menestynyt kuvanveistäjä miettii.
Södö muistelee, että myös Garbon jäsenet olivat 1980-luvun lopulla monien muiden oululaisrokkareiden ohessa vihaisia pohjoissuomalaisia nuoria miehiä.
"Springsteenin laulujen maailmankuva paistoi Esan lauluista selvästi läpi, mutta samalla hän kuvasi taitavasti myös suomalaista arkea", hän pohtii.
Yksi Garbon hittejä on Poika julman maan, jonka ensimmäisen version yhtye äänitti oululaisella Hagawaga-studiolla 1985.
Laulusta tuli myös yhtyeen vuonna 1985 Matti ja Teppo Ruohosen M&T Productionin nuorisomusiikkiin keskittyneellä alamerkillä julkaistun Julma maa -debyyttilevyn johtotähti.
"Kävimme usein Matin ja Tepon toimistolla Turussa, heidän tietoutensa rockista ja rockbisneksestä yleensä oli valtava", Södö kehuu.
Garbolta julkaistiin 1986-1989 kolme pitkäsoittoa. Kesällä 1986 yhtye soitti liki kaikilla suomalaisilla rockfestivaaleilla.
"Ostimme yhtyeelle vanhan punaisen vuosimallin 1964 Volvon bussin, jonka nimesimme Sputnikiksi, hyvin se ensimmäisen kesän keikat kesti", Södö kertoo.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva