Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Siinä he ovat vihdoin entisen Upseerikerhon kabinetin pöydän ääressä - kirjailija Hannu Väisäsen alter egon, Antero-romaanihenkilön kolme eri-ikäistä ruumiillistumaa.
Odotettu, ja kertaalleen jo esille loihdintaa hakenut Toiset kengät, sovitus Väisäsen kahdesta ensimmäisestä romaanista, toteutuu Oulun kaupunginteatterin produktiona vihdoin.
Poika-Anterona vuorottelevat Veeti Reunanen, 10, ja Lauri Vasama, 11. Nuorukaisena nähdään vierailija Elias Salonen, 19, ja aikamies-Anterona Mikko Leskelä, teatterin kantahenkilökuntaa.
Harjoituksiin käydään 2. joulukuuta ja valmista on 1.3.2014. Lippujen myynti alkoi jo eilen.
Väisänen toteaa Upseerikerhon tilaisuuden olevan juhlava, saavutus muutoinkin kuin vain haudutetun hankkeen lähtölaukaus.
"Näihin tiloihin ei meillä kasarmin pennuilla ollut pääsyä. Siksi tämä on yksi huippuhetkistä elämässä."
Hannu Väisänen lavastaa näytelmän, Pasi Räbinä suunnittelee puvustuksen, Fiikka Forsman ohjaa ja romaanit on dramatisoinut käsikirjoitukseksi Seppo Parkkinen. Forsman ja Parkkinen olivat potilaina ja poissa.
Väisänen on dramatisointiin ylen tyytyväinen. Samaa hyrinä kumpuaa muustakin läsnä olevasta työryhmästä.
"Olisin halannut Seppoa ja luultavasti polvistunut vielä eteensä - ei ihme että hän pysytteli poissa", Väisänen veistelee.
Hän korostaa romaanin muuntamisen näytelmäksi olevan taitolaji. Parkkisen työ, se miten proosa on muuttunut näyttelijöiden suuhun sopivaksi tekstiksi, antoi kirjailijalle lukuelämyksen.
"Seppo on löytänyt hienosti repliikkejä esimerkiksi maisemakuvauksestani. Repliikkejä kun ei etenkään toisessa romaanissani ole paljoa."
Tulossa on todella massiivinen produktio, Pasi Räbinä huomauttaa. "Luvassa on ainakin 12 isoa joukkokohtausta."
Esiin marssitetaan niin koulu, kasarmi kuin Merijal.
"Ja äitipuolten kulkue", Räbinä paljastaa.
Visualisoinnin Räbinä on miettinyt Anteron, lapsen, kehityksen kautta. "Meissä ihmisissä itsessämme on kaikki iät tälläkin hetkellä."
"Tämä ei ole Hannu Väisäsen kasvutarina", Väisänen tähdentää, "vaan nuoren ihmisen kasvutarina."
Anteroista aidoin sanoo etäännyttäneensä itseään teoksistaan. "Minulla on tunne, että olemme luomassa uutta."
Älkää lukeko kirjaa, jos ette ole lukeneet, Väisänen päätyy esittämään. "Tämä näytelmä on aivan oma, itsenäinen taideteoksensa ja hyvä niin."
Anteron ruumiillistumiseen valmistutaan jo joka taholla huolella. Kirjailijakin on opetellut uudelleen vanikkataikinan teon!
Artikkelin lähde Kaleva