Artikkelin lähde Kaleva
Arja Mikkola Kaleva
Oulu Toppilan siiloja yritetään räjäyttää jälleen tänään lauantaina päivällä. Kaksi räjähdystä perjantaina keskipäivän jälkeen eivät notkauttaneet sivukenossa vinksottavia siiloja.
Perjantai kello 12:n jälkeen.
"Piip piip piip", varoitusääni tikuttaa tasan kolme minuuttia. Heti kello 12 jälkeen ensimmäinen räjähdysaalto pyyhkäisee vastarannalle Toppilassa. "Ei se inahtanutkaan", kuuluu arvio katsojajoukosta.
Maa ei tärise ja ilmaan tussahtaa vain vähän pölyä, mutta paine yllättää. Pintapanos on niin iso, 25 kiloa, että takaraivossa räsähtää. Siilon pinnassa käytetään muoviräjähdettä. "Nopeasti palava menee aina kohti", selittää paukun voimaa Paupek Oy:n ylipanostaja, vuoriteknikko Jouni Hirvonen.
Menossa ovat vasta uuden kaatokolon valmistelut. Parhaimmillaan siilojen alla näkyy kuusi miestä. Tarpeen ovat niin moottorisaha kuin laudatkin, joilla tuetaan muoviräjähdettä. Palokunta päivystää nurkalla.
Toinen jysähdys puoli yhdeltä tuntuu kevyemmältä. Paukku iskee rakennuksen taakse. Linnut pöllähtävät taas ilmaan ja pölyäkin nousee oikealta, mutta siilot eivät värähdäkään.
Toppilan neljää vinoa tornia pitää nyt pystyssä pomminvarma, rautainen tukirengas. "Yksi neliö kannattaa 800 tonnia", Hirvonen sanoo.
Joko rengas on räjäytettävä pois, mikä olisi iso työ, tai sitten säiliöt ammutaan takareunaan asti poikki.
Hirvonen kaavailee railoa koko matkalle, jotta siilojen takaosa pääsisi murtumaan renkaiden päältä.
Kaato olisi jo torstaina onnistunut, ellei viimeisen siilon takatuki olisi yllättäen pettänyt. "Ei tullut mieleenkään, että paksut tuet pettävät."
Videot osoittavat, että siilojen takana olevat isot neljä tukipalkkia potkaisivat useita metrejä takaisin, vaikka räjähdys ehti jo kaataa torneja sujuvasti jopa kahdeksan metriä eteenpäin. "Ehkä siksi, että rappukäytävä oli reppuna."
"Räjäytys oli ensiluokkainen, en olisi tehnyt mitään toisin", Hirvonen sanoo 40 vuoden ampumiskokemuksella.
Paukuissa käytetään muoviräjähdettä, joka tunkeutuu suoraan kovaan ainekseen. Niillä avattiin perjantaina uutta, suurta kaatokoloa, samanlaista kuin metsätöissä. Se oli jo alunperin viisimetrinen.
Panostuskouluttaja Hirvonen ei muuten perusta amerikkalaisista räjäytysryhmistä. Hän käyttää hyväksi potentiaalienergiaa. "Särjetään niin, että jälkikäteen tarvitaan vähän konetyötä, vain 10-15 prosenttia."Tämä lisää myös purkajien työturvallisuutta.
Kylmä tunki perjantaina ytimiin kanavanrannassa. Autot parkkeerattiin riviin kuin elokuvissa. Kamerat napsuivat. Väkeä oli virrannut paikalle aamuneljästä asti. "Tämähän on parasta teatteria. Kaikki pois vain, rumannäköisiä rakennuksia", sanoi Erkki Korhonen.
"Niin heikosti raudoitettuja, etteivät kestä asumiskäytössä", virnuili Jani Korkiakoski. Hänestä sinnikkäät siilot olisi pitänyt säilyttää.
Taksinkuljettaja Mika Terästäkin siilojen purku harmitti. Niistä olisi pitänyt tehdä vaikka kiipeilytorneja. "Jos olisi edes vähän aikaa mietitty käyttötarkoitusta. Oulu kun on niin tasainen kaupunki. Kesällä olisi voinut kiipeillä ulkona ja talvella sisällä."
Artikkelin lähde Kaleva