Toistensa hovilukijat

Saga Skiftesvik

Oululainen mainostoimiston suunnittelujohtaja Mari Siliämaa sai vuosi sitten ikimuistoisen puhelun ystävältään Katri Rauanjoelta. Langan toisessa päässä hihkui nainen, joka oli juuri kuullut saaneensa kustannussopimuksen.
"Olin yhtä aikaa onnellinen ja kateellinen. Toivoin, että minunkin kirjani julkaistaisiin", Siliämaa kertoo.
Parin viikon kuluttua oli Siliämaan vuoro saada viesti samasta kustantamosta. Hänenkin esikoiskirjansa oli päätetty julkaista.
"Poksautin työpaikan jääkaapista löytyneen skumppapullon ja soitin Katrille, että ota taksi ja tule keskustaan."
Rauanjoki teki työtä käskettyä. Sinä iltana ei murehdittu.
Naiset muistavat kirkkaasti päivän, jona heistä tuli ystäviä.
"Vuosi oli 2004, ja naiset olivat saapuneet Taivalkosken Päätaloinstituuttiin opiskelemaan kirjoittamista.
"Samalla hetkellä, kun näin Marin hotellin aulassa, tiesin, että hänestä tulee ystäväni", Rauanjoki sanoo.
Rauanjoen ja Siliämaan tiet olisivat voineet kohdata jo paljon aiemminkin. Molemmat asuivat lapsuudessaan Rovaniemellä ja hakeutuivat aikuistuttuaan opiskelemaan Oulun yliopistoon suomen kieltä.
"Mari oli pari vuotta ylemmällä vuosikurssilla. Tunsin hänet kasvoilta, mutta emme koskaan kunnolla tutustuneet", Rauanjoki sanoo.
Rauanjoesta tuli äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Siliämaa hakeutui mainosalalle. Rauanjoki sai kolme vilkasta poikaa. Siliämaasta tuli kahden tyttären äiti.
Rauanjoki ja Siliämaa ovat toistensa hovilukijat. He ajattelevat kielestä ja kirjoittamisesta samoin, mutta heidän kirjoitustyylinsä ovat erilaiset. Rauanjoen tyylilaji on maaginen realismi. Siliämaa kirjoittaa naisille suunnattua kepeää chic litiä.
"Kunnioitan Katrin kommentteja. Muistan, kun hän antoi keittiönpöydän ääressä palautetta ensimmäisestä käsikirjoitusversiostani. Tajusin palautteen ansiosta välittömästi, miten minun piti tekstiäni muuttaa", Siliämaa sanoo.
"On valtava lahja, kun vierellä on ystävä, joka lukee, kommentoi ja ajattelee tekstistä samoin kuin minä", Rauanjoki kiittää.
Esikoiskirjojen synnyttäminen on ollut vuosien prosessi. Kirjoittamiselle on varastettu hetkiä tiskaamisen ja imuroinnin välistä. Naiset korostavat, että kirjoittaminen on raakaa työtä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä. Inspiraatioita ei voi jäädä odottamaan.
"Tyttäreni ovat suhtautuneet äidin kirjoitustyöhön luontevasti. Toisinaan he tulevat viereeni kynän ja vihkon kanssa kirjoittamaan", Siliämaa kertoo.
Myös Rauanjoen pojat ovat seuranneet kiinnostuneina äitinsä kirjoittajanuraa.
"Olen esimerkilläni näyttänyt pojilleni, että haaveet voivat kantaa."
Esikoiskirjailija-titteli tuntuu naisista ihanalta ja pelottavalta. Rauanjoen mielestä pahinta olisi, jos kukaan ei lukisi heidän kirjojaan.
"Nyt ei voi enää sanoa vitsi, vitsi. Tuntuu kuin olisi laittanut lapsensa missikisaan", Rauanjoki nauraa.
Naiset eivät lakkaa ihmettelemästä sitä, että kahdesta ystävyksestä tulee samana syksynä esikoiskirjailijoita. Molemmat kirjat julkaisee torniolainen Torni.
Rauanjoki tunnustaa, että oli kustannuspäätöksen saadessaan oikeastaan jo luopunut toivosta. Hän oli aloittamassa täysin uutta käsikirjoitusta.
"Olin lähettänyt käsikirjoitukseni useille kustantajille. Tuntui murskaavalta saada kirjeitä, joissa luki vain: Teksti ei sovi kustannusohjelmaamme. Toisaalta sain myös pitkiä, perustellisia palautteita, joiden avulla muokkasin tekstiäni paremmaksi."
Myös Siliämaa lähetti käsikirjoituksensa useisiin kustantamoihin. Eräs suuri kustantaja kiinnostui tekstistä, mutta hidasteli lopullisen vastauksensa kanssa niin kauan, että Siliämaa päätti unohtaa koko kustantamon.
"Ensimmäiseen hylkyyn ei saa lopettaa", Siliämaa toteaa.
Kirjoittamisen polte on ollut niin vahva, ettei sitä ole voinut paeta.
"En voi kuvitella elämääni ilman kirjoittamista. Elämästä puuttuisi valtava siivu", pohtii Siliämaa.
"Minulle kirjoittaminen on antanut minut itseni. Aiemmin oli Katri, joka oli äiti, puoliso ja opettaja. Aloin etsiä Katria arjen roolien takaa ja löysin lopulta kirjoittaja-Katrin."

Artikkelin lähde Kaleva