Sotahistoriasta riittää ammennettavaa

Romaani
Pekka Jaatinen: Kuolema Suursaaressa. Johnny Kniga 2012.

Suursaaren taistelu syyskuussa 1944 on eräs sotahistoriamme erikoisimpia. Saksan tappio häämötti taivaanrannassa.
Suomi ja Neuvostoliitto olivat sopineet aselevosta ja aivan kuin veitsellä leikaten entisestä aseveljestä Saksasta kehkeytyi hermopelin seurauksen "yllätysvihollinen".
Valitettavasti siitä syntyi veristä jälkeä, kun suomalaiset ja saksalaiset eivät päässeet sopuun Suursaaresta.
Romaanin kirjoittaja tuntuu aivan kuin eläneen tätä sotilaselämää, asuneen siinä.
Pekka Jaatinen rakentaa romaaniinsa jännitettä pala palalta. Signen ja Irenen romanttinen mielikuvitus löytää sotapoluilta kohteensa - pahaksi onneksi kiinnostus kohdistuu useimmiten samaan mieheen. Jaatinen sukeltaa myös sotilaiden arkeen yksityiskohtaisesti.
Tarkastelluiksi tulevat niin suomalaisten, saksalaisten kuin neuvostosotilaiden näkökulmat - kaikki omalla tavallaan. Sotatilanteessa syntyy kriisin keskellä myös jotain uutta.
Jaatisen kerronta on tarkkaa ja tiiviisti etenevää. Lukeminen vaatii keskittymistä.
Eri näkökulmien valottuminen ja rakentuminen tapahtuu vähitellen. Sotahistoriasta kiinnostuneille tämä on hyvä - tosin fiktiivinen - keino pureutua Suursaaren tapahtuminen.
Todellisuus ei liene ollut aivan yhtä värikäs ja hyvin jäsentyvä, vaan kaoottisempi ja lakonisempi. Tapahtumat vyöryivät tuolloin eteenpäin vähemmän järjestäytyneenä. Nyt tarinalla on selkeä runko ja loppuhuipennus.
Kirjassa on hyvää erityisesti historian tapahtumiin pureutuminen - se luo uskottavan vaikutelman. Kevyeen kenttälukemiseen tottuneelle tämä voi olla hieman liian vaikeasti pureskeltavaa.
Teos itsessään osoittaa Suomen sotahistorian monitahoisuuden ja sen, että se on kirjallisuuden lähteenä edelleen ehtymätön kaivo. Tästä kaivosta Jaatinenkin ammentaa - jälleen kerran.
Teoksen lopun fiktiivinen palaaminen taistelupaikalle 2000-luvulla on mielenkiintoinen ja aikaperspektiiviä antava ratkaisu.
Jaatisen teos ei siis ole kevyttä viihdelukemistoa, vaan vajaan 200 sivun tiiviydestään huolimatta tarkkaa sotakerrontaa ja tuhtia tavaraa. Ihminen on ihmiselle susi.
Jotakin kaukaisia yhtymäkohtia voi löytää myös toiselle "teurastussaarelle" eli Utöyan saaren tapahtumille.
Molemmissa kuolema oli vahvasti läsnä - kuten se on kirjan nimessäkin. Mutta sodan luonteen vuoksi lukemattomat kuolemat tuntuvat kevyemmiltä kestää kuin rauhan aikana.
Pekka Tuomikoski



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva