Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Aarre Olavi Kylmäsen, 73, nimi on tuttu niille, jotka seuraavat aktiivisesti Kalevan Lukijalta-sivua. Se on selvää, että Kylmäsen Olli tarkkailee tarkoin maailman menoa ja kommentoi vilkkaasti.
Kirjoittaminen ja tiedonhankinta eivät kuitenkaan onnistu häneltä niin kuin valtaosalla lukijoista: Kylmänen sokeutui glaukooman seurauksena 1990-luvun alussa kesken työteliäiden vuosien.
Olli oli ollut jo poikasesta innokas liikkuja, ja olipa hän 15 vuoden ajan myös OPS:n nuorten jalkapalloilijoiden valmentajana ja menestyksen varmistajana. Uusi tilanne teki urheiluharrastuksesta lopun ja sitoi kiinni turvalliseen kotiympäristöön.
Hän mietti tovin kovin, mitä löytäisi entisten aktiviteettien tilalle.
"Se avautui Kalevan kautta. Aloin kirjoittamaan kommentteja ja muisteluksia, joita on 20 vuoden aikana julkaistu liki 200", hän kertoo.
"Tämä Kalevaan kirjoittelu on melkoinen henkireikä koko elon polulle."
Moni ihmettelee, miten kirjoittaminen käy. Kirjain kerrallaan kuten muutkin, Kylmänen vastaa aina.
"Käytännössä tämä tarkoittaa, että näen p-kirjaimen mutten o:ta siitä vierestä. Vasen käsi on a:n ja s:n kohdalla, oikea tekee muut. Käännän pään aina tarvittavan kirjaimen kohdalle. Tietokone lukee sitten kirjoitetun sanan ääneen ja voin korjata virheet."
Kylmäsen kirjoittaminen ei rajoitu tähän. Hän riimittelee, tarinoi eletystä - omastaan, ystävien ja isovanhempien - ja auttaa tallentamaan muidenkin kokemuksia.
Riimittelyssä omena ei ole pudonnut kauas puusta: isä Ahti Kylmänen (1912-1996) teki Salttu-nimimerkillä värssyjä Kalevaan viikoittain vuosina 1945-1992.
"Kuudessa säkeistössä käsiteltiin koko maan asiat."
12 000 on värssyjen komea kokonaismäärä.
Yhtä Olli Kylmänen on saanutkin kuulla kuulla koko ikänsä: "Sinä olet sen Saltun poika".
Sitten hänelle on lasketeltu ulkoa Viikon varrelta -palstan riimejä.
"Kerrankin eräs ranttinen tuli ja toisti isän aikoja sitten riimittämän paikkakunnan tärkeän tapahtuman. Niin tärkeä tuo palsta lukijoille oli."
Oulu Oy:n betonimiehenä elämäntyönsä pääosin tehnyt ’Salttu’ runoili ja kertoili myös yhtiön Hakkeita-lehden lukijoille. Niistä Olli Kylmänen koosti Stora-Enson avustuksella sukua varten kaikkien kirjoitusten yhteisniteen.
Saman hän toivoisi voivansa tehdä Kaleva-aineistosta.
"Isän ensimmäinen kirjoitushan, runo Liljan kuolema, julkaistiin Kalevan lastensivulla jo 1924, kun hän oli 12-vuotias."
Saltun pännätaidot ovat todistetusti siirtyneet jo kolmanteen polveen: Timo ’Ollinpoika’ Kylmänen palkittiin novellikokoelmastaan 2011 Möllärimestari-tittelillä.
Olavi Kylmänen sai oman Möllärimestari-kunniakirjansa asiatekstien sarjassa vuonna 2000 toimittamastaan Oulun seudun rakentamisen muisteluskokoelmasta Veteraanimestarit veistelevät.
Kylmästen päivä alkaa Kalevan merkeissä. On alkanut jo 50 vuoden ajan. "Nykyään Raija lukee sen minulle ääneen", Olli kertoo.
Miehensä omaishoitajana toimivaa Raija Kylmästä järjestely miellyttää.
"On mukava, kun saamme siinä samalla keskustella aiheista."
Olli voi kuunnella lehden päivittäisen sisällön, kuten usean muunkin, halutessaan uudelleen tietokoneensa välityksellä.
Kylmäsen Ollilla on sellainen perspektiivi Kalevaan, jota sen tekijät kunnioittavat. Siksi onkin hyvä vielä läksiäisiksi kysyä, millaisia terveisiä hän meille lehteä tekeville lähettää.
"Kuunnelkaa lukijoita, ja antakaa sija vanhojen kertomuksille", hän sanoo.
Umpioululainen Kylmänen katsoo, että tullista tulleet tarvitsevat seudun tarinoita juurtuakseen.
"Ja ranttisille pitää kirjoittaa ranttisten asioista!"
Artikkelin lähde Kaleva