Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. Tammi 2012.
Kokoelman eräs runo kertoo kirjeestä, jonka posti tuo kaukaa hallintokaupungista. Kirjeessä on paljon kysymyksiä, jotka koskevat "kaikkia ikäisiänne ihmisiä". Runoilija on juuri liikkunut metsässä työreissussa ja lukee kyselylomakkeesta: "Pääsettekö hyvin kynnyksen yli?"
Runo paljastaa osuvasti kuinka kauas toisistaan karkaavat virkamiesten ja alamaisten todellisuudet. "Kansa muistaa / hyvät ja huonot hallitsijansa. / Pieni kylä kaikki lähtijänsä", Heilala kiteyttää.
Runot ovat viestejä maailmasta, joka koko ajan siirtyy yhä kauemmaksi marginaaliin. Heilalan maailma on pohjoinen maaseutu ja miljöö on sama kuin hänen esikoiskokoelmassaan vuosikymmeniä sitten (Hyvä on maa, 1976).
Muutoksen merkit esikoisrunoista nykypäivään ovat vahvasti läsnä. Kyläkoulut suljetaan, nuoret naiset haihtuvat kaupunkeihin ja maalaisemännätkin poistuvat vartiopaikoiltaan.
Esikoiskirjassa lehmä oli
keskeinen luontokappale melkein kuin Miina Äkkijyrkän maailmassa, mutta uudessa kirjassa nämä otukset katsovat
enää kuvina seinältä.
Heilalan maailmassa edistys ja kehitys ovat kovin monipiippuisia ilmiöitä. "Tänään tajuan / että opit jotka tarkoitettiin elämäämme kantamaan / on kehitys muuttanut taakaksi".
Nykyrunouden kokeellisuuden keskellä Heilalan runot ovat todella kuin viestejä toisesta maailmasta. Ne taltioivat konstailematta elämänmuotoa, jonka ulkoiset raamit ovat jo kuolleet. Muutokset voimat runojen maailmassa ovat niin kovakouraisia, että niiden rinnalla runokielen ongelmat tuntuvat toisarvoisilta haasteilta.
"Arki on armotonta ainetta", Heilala kirjoitti edellisessä kirjassaan, mutta runoilijan katse pehmentää ääriviivat. Eeva Heilala voisi kiskoa suomalaisesta nykytodellisuudesta kovempiakin ristiriitoja, mutta hänellä on laaja sydän ja ikkunat, joista näkee kauas.
Luen Eeva Heilalan uusia runoja niin, että ne kurkottavat hitaasti arjen tuolle puolen. Ja toinen maailma siellä onkin, tiedä sitten mistä rakennettu. Kokoelman viimeisten osastojen otsikot (Ohravainioilta itämaiseen mystiikkaan, Valoa kohti) antavat hieman vihjeitä tähän suuntaan.
Olavi Jama
Artikkelin lähde Kaleva