Artikkelin lähde Kaleva
Kuvittelen että luulen. Esiintyjät: Markus Lampela, Kyösti Salmijärvi, Pirjo Yli-Maunula. Pukusuunnittelu Heidi Kesti. Hintan seurakuntatalo 9.10.
Kuvittelen että luulen alkaa uteliaasti kuulostellen - samalla aistit auki asenteella kuin luontodokumenttien juontaja-aateliin kuuluva sir David Attenborough liikuskelee arkojen ja erikoisten otusten elinympäristöissä.
Markus Lampela, Kyösti Salmijärvi ja Pirjo Yli-Maunula lähestyvät lasten leikkien reviiriä tunnustellen ja säntäilemättä.
Tekijät onnistuvat osoittamaan, ettei aikuinen ole mielikuvitusmaan tylsä tunkeilija vaan keksii monenmoista jekkua ja juttua ihan vaikka jättikassista, muoviputkista, jumppapallosta ja pörrökankaista.
Pitää hoksata kuunnella, uskaltaa kokeilla ja osata nähdä.
Esitys on positiivisesti rajaton. Taide on leikkiä ja leikki taidetta. Soiva Siili tanssii ja Pirjo Yli-Maunula laulaa ja soi.
Tanssiin ei tarvita erityisiä numeroita eikä soittamiseen aina oikeita instrumentteja, esimerkiksi eri pituiset muoviputken pätkät värähtelevät lattialle pudotessaan eri taajuuksilla.
Kolmikko luulee ja kuvittelee erilaisia eläimiä, joita yleisö voi sitten arvailla.
Inspiraation lähteenä ovat olleet sir David Attenboroughin luontodokumentit.
Tämä tieto avaa esityksen ideaa ainakin aikuiskatsojalle. Kuvittelen että luulen sisältää yhtäläistä tunnistamisen, keksimisen ja löytämisen draamaa.
Nyt saa ällistellä, kummastella ja pällistellä.
Taide on omilla juurillaan, kun se etenee vapaasti assosioiden aiheiden viidakossa ja iloitsee ihmettelystä.
Luonto on ihmeellinen, samoin näyttämötaide.
Rytmillisesti esitys hakee vielä kuosiaan. Tiivistäminenkin tekisi terää. Samoin roolien kirkastaminen.
Jos tanssija Pirjo Yli-Maunula on porukan kiusankänkkä, tulisi yleisölle jotenkin perustella, miksi hän on sitä. Saavatko Heidi Kestin suunnitteleman mustan asun valkoiset pilkut hänet villiintymään ja sisäisen eläimen purkautumaan esiin?
Jotkut siirtymät jättivät faktisia kysymysmerkkejä. Kun esillä oli kaskas, lapsille jäi epäselväksi, minkä eläimen elinkaaresta oli kysymys. Annettujen vihjeiden perusteella siivekäs arvattiin linnuksi. Kun kuittausta ei kuulunut, tämä harhaluulo lukittiin.
Eräs pikkupoika sanoi susien tanssia esityksen parhaaksi kohdaksi. Tanssii susien kanssa sopisi tietysti vihjeeksi - vai olivatko ne susia?
Sir David on aina tarkka, että yksityiskohdat menevät oikein ja kaikki varmasti ymmärtävät. Oli häiritsevää jäädä vahvistusta vaille. Tuskin oli tarkoitus, että ääniä matkivan lyyralinnun ja muiden oikeiden eläinlajien joukkoon sekoittuisi mielikuvitusotuksia.
Kaikkein pienimpien kulttuurin tekijät toimivat malleina. Heillä on iso vastuu. Esitykset jättävät jopa elämän mittaisia elämysjälkiä.
Laiskiaisen laiskottelu ja muu lattiatason toiminta teki lapsiyleisön levottomaksi, kun kaikkea ei voinut nähdä. Kokeneiden lastenkulttuurin tekijöiden luulisi tietävän tämän.
Monet eläimet syövät lehtiä, ihmiset eivät. Eivät ainakaan Rumputuksia, jotka on painettu musteella. Kehno vitsi, huono esimerkki.
Eeva Kauppinen
2.12. kello 12 ja 13.
Artikkelin lähde Kaleva