Artikkelin lähde Kaleva
Tanssija Milla Virtasen luoma henkilöhahmo Ramona on vastakohta Aki Kaurismäen elokuvan jäyhälle miehelle vailla menneisyyttä. Ramona on pakahtua tunteisiin ja muistoihin.
Ramona säteilee slaavilaista elämän riemua, naisellisuutta ja lämpöä. Ramonalla on 70-luvun karvahattu, vihreä iltapuku ja siniset tennarit.
Milla Virtasen Ramona on arvoituksellinen ilmestys. Hän heittäytyy seuraan ja käyttäytyy tuttavallisesti.
Ramona näyttäytyy raivoisana, kärsivänä, eteerisenä, ihastuneena ja haavoitettuna.
Liikekvaliteetiltaan Virtanen on ihailtavan ulottuva ja laaja-alainen ilmaisija. Teatraalinen dramatiikka ja herkkyys vuorottelevat hänessä.
Esiintymistilana on Maria Littowin Omat polut -installaatio. Varsinkin installaatioon kuuluvat valokuvat ja virkatut tilkut alkavat kietoutua osaksi Ramonan elämäntarinaa.
Eletty elämä vyöryy esiin Ramonan liikkeistä ja kuluneesta vihreästä matkalaukusta, josta löytyy Berliinistä mukaan tarttunut savukerasia-soittorasia ja paljon pihlajanoksia.
Virtasessa on nautittavaa läsnäoloa. Hän kohtaa yleisönsä, hemmottelee ja leikittelee.
Esitys on sellainen, josta jokainen katsoja voisi kirjoittaa Ramonalle runon. Omani päättyisi: Rakkaudella Ramona!
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva