Artikkelin lähde Kaleva
Helsinki International
Horse Show
Hanna Kuusiluoto Kaleva
Oulu Tästä ei pitänyt tulla juttua tytöistä ja pojista. Vain juttu huiman nousun tehneestä poniratsastajasta, sillä ei kai jääräpäisinkään urheiluniilo enää ajattele, että ratsastus olisi pikkutyttöjen laji. Eihän?
Mutta niin käy, että näkökulma alkaa muuttua heti, kun sanoo päivää Peltokosken tallin pihalla saapastelevalle nuorelle isännälle. Hämärtyvässä, hyytävässä lokakuun illassa Oulun esteratsastuksen kärki purkaa, lastaa, loimittaa ja satuloi hevosiaan, ja vilinästä pitäisi löytää Petteri Paananen.
"Tuolla", Ville Peltokoski viittoo suuntaa.
"Erehtyä ei voi. Ei siellä ole muita poikia."
Ei niin. Hoikka, ruskeatukkainen, 14-vuotias poika sanoo ujosti päivää. Varmat otteet vinkasta kurkkivan ponin käsittelyssä, tuikkivat silmät ja Suomen ratsastusmaajoukkueen tummansininen takki.
Tuore Suomen mestari on lähdössä Helsinki International Horse Showhun, ja jännittäähän se. Onneksi on hyvä kisapää, taito valjastaa jännitys vahvuudeksi niin, ettei se huononna suoritusta.
"Poni tuskin hätkähtää, se on kisannut samanlaisella areenalla Ruotsissa."
Mutta nyt. Kuljetussuojat ja loimi pois ja satula selkään. Viimeistelyharjoitus alkaa.
Sisällä maneesissa kylmyys tiivistyy, hengitys ja hevoset höyryävät. Sanna Backlundilla on iso untuvatakki ja pipo tiukasti korvilla. Suomen esteratsastajien eturiviin vuosia kuulunut janakkalalainen on lennätetty Kuivasjärvelle antamaan viimeinen silaus HIHS:iin matkaaville oululaisratsukoille.
Petteri Paananen ja Råryds Java ovat Backlundin vakiovalmennettavia. Hän alkaa heti puhua tytöistä ja pojista.
"Kunnianhimoisesti ratsastukseen suhtautuva, menestyshaluinen poika pääsee usein pitkälle. Motivaatio on monesti erilaista kuin tytöillä, ja se näkyy esimerkiksi suhtautumisessa hevoseen. Pojalle hevonen on pikemminkin urheiluväline, tytöille pusuteltava mussukka."
Backlundin katse seuraa tiukasti Paanasta ja Javaa.
"Nousu on ollut huima. Petterillä on lahjoja, ja itseluottamus on kasvanut. Poni on löytö, Suomen parhaita. Noin hyviä pikkuponeja on harvassa."
Jos päähenkilö olisi tyttö, Petteri Paanasen tarina olisi suoraan ponikirjasta: siskopuolensa perässä ratsastuskoululle lähtenyt kahdeksanvuotias kiipeää ensimmäisen kerran elämässään hevosen selkään ja on ihmeekseen kuin kotonaan. Naapuritallia pitävä valmentaja iskee silmänsä luontaiseen lahjakkuuteen ja ehdottaa päähenkilön äidille, että tälle hankittaisiin oma poni. Alkaa menestystarina, joka huipentuu maajoukkuetakkiin, pikkuponien gp-voittoon ja Suomen mestaruuteen vain kuusi vuotta myöhemmin.
Tarkkasilmäinen valmentaja on Katja Juntunen ja tapahtumapaikka Oulun Äimärautio.
"Petteri on poikkeuksellisen lahjakas, hirvittävän voitontahtoinen, motivoitunut ja analyyttinen", esteratsastaja ja valmentaja sanoo. Juntunen vastaa Paanasen estevalmennuksesta, sileällä vastuu on kouluratsastaja Jaana Aitalla.
"Petteri ei tyydy hyväänkään tulokseen, vaan analysoi ratsastustaan tarkkaan."
Vuonna 2009 perheeseen hankittu ensimmäinen poni oli nimeltään Midnight Lady. Seuraavana vuonna Malmön liepeiltä löytyi Java, nyt 10-vuotias, luonteikas new forest -tamma. Tänä vuonna Paanaset ostivat Raaseporista 147-senttisen hollantilaisen puoliverisen, kuuman ja herkän Unique III:n. Sillä on tarkoitus kisata ponivuodet loppuun. Vuoden kuluttua suunnitelmissa on etsiä 138-senttisen Javan tilalle hevonen junioriluokkiin siirtymistä varten.
Mitä sitten? Petteri Paananen ei oikein vielä tiedä, mutta yksi haaveammatti on.
"Ammattiratsastaja."
Suomessa on 160 000 ratsastuksen harrastajaa, joista 63 000 on junioreita. Seuraa hurjia lukemia: koko joukosta 94 prosenttia on naisista. Alle 18-vuotiaista jopa 98 prosenttia.
"Mutta maailman huipulla ratsastajat ovat miehiä", Petteri Paananen huomauttaa.
Niin ovat. Esteratsastuksen maailman rankingin kymmenen kärkeen mahtuu tällä hetkellä kaksi naista. Olympiahistoria ei tunne yhtään esteillä kultamitalin voittanutta naista.
Mihin ne kaikki tytöt katoavat? Kysytään Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtajalta Fred Sundwallilta.
"Suomessa suhdeluku on poikkeuksellinen jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kun mennään alemmas Euroopan kartalla, se muuttuu niin, että Saksassa ollaan jo lähellä prosentteja 50-50. Italiassa ja Espanjassa ratsastus on jo miesvaltainen laji."
Suomessa lajin naisistuminen alkoi kertaheitolla, kun puolustusvoimat luopui hevosistaan. Ilmiö ruokkii itse itseään: pojan kynnys uskaltautua naislauman sekaan on korkea, ja roolimallit puuttuvat. Siksi Ratsastajainliitossa iloitaan siitä, että 2000-luvulla lajin pariin on alkanut etsiytyä myös aikuisia miehiä.
Ja totta kai käy niin kuin monissa muissakin lajeissa. Ennen pitkää tunnolliset tytöt lähtevät opiskelemaan "oikeaan ammattiin" ja synnyttävät sen jälkeen lapsia.
Maailma kuitenkin muuttuu, ja ratsastus sen mukana. Kenttäratsastuksessa, monien kirjoissa kuninkuuslajissa, maailman huipulle on jo noussut lisää naisia.
Mutta palataan vielä hetkeksi Peltokosken maneesiin. Viimeistelytreeniään lopettelevaa Petteri Paanasta huolettaa Helsingin areenan ahtaus ja verryttelyalueen hälinä.
Sanna Backlundilla on antaa mukaan konkarin eväät.
"Täytyy olla skarppina hektisessä tahdissa ja pitää pää kylmänä. Vaikka ne maailman starat pyörivät samassa verkassa, niitä on turha alkaa katsella ja väistellä."
Valmentaja ei ole tippaakaan huolissaan. "Petteriä ei yksi HIHS hetkauta."
Artikkelin lähde Kaleva