Artikkelin lähde Kaleva
Niina Koskela Kaleva
Oulu Oululainen Eva Lindblad kaartaa pyörällä entisen sotilaskodin pihaan kasarmialueelle vanhasta muistista. Hän ei ole käynyt rakennuksessa sen jälkeen, kun sotilaskotitoiminta siellä lakkautettiin 1998.
"Mietin aluksi, miten tänne tullaan ja mikä on missäkin, mutta heti kun astuin ovesta sisälle, mieleeni alkoi muistua asioita", Lindblad sanoo katsottuaan hetken ympärilleen.
Lindblad ryhtyi vuonna 1974 vapaaehtoiseksi sotilaskotisisareksi. Hän kävi vähintään kerran kuussa nyt jo tyhjillään olevassa rakennuksessa töissä.
"Aloitin kirjastosta, sen jälkeen olin töissä keittiössä, kanttiinissa. Oikeastaan ainut paikka, missä en ollut, oli alakerran musiikkikirjasto."
Lindbladin kädet viuhuvat tiheään, kun hän näyttää, missä mitäkin tapahtui.
"Tuosta ovesta pojat tulivat. Tässä oli kupit ja linjasto. Syvennyksessä olivat puhelimet ja usein myös pitkät jonot, kun pojat halusivat soittaa."
Lindblad teki elämäntyönsä yleisenä syyttäjänä. Työn vastapainoksi hän haki jotain mukavaa harrastusta, ja kun kaksi ystävää houkutteli sotilaskotiyhdistyksen toimintaan, se vei mennessään.
Hän toimi kuusi vuotta Oulun sotilaskotiyhdistyksen ja Sotilaskotiliiton puheenjohtajana.
"Se, mikä sai jatkamaan olivat varusmiehet. Kuinka hirveän mukavia he kaikki olivat. En muista kuulleeni juurikaan kiroilua. Varusmiehet olivat kiitollinen ja ystävällinen asiakaskunta. Uudempi polvi on hiukan vaativampi, mutta ystävällisiä ja aitoja ihmisiä hekin ovat."
Lindblad vajoaa välillä syvälle muistoihinsa.
"Tulojuhlat olivat juhlallinen tapahtuma. 300 poikaa istui pitkissä pöydissä. Meitä oli 12 sisarta. Soittokunta soitti ja kaadoimme kolmen litran kuparipannuista kahvia."
Hänen mielestään on surullista katsoa vanhaa rakennusta nyt "tietynasteisessa alemmuustilassa". Entinen sotilaskoti on ollut kaupungilla jo pitkään jatkuvassa myynnissä. Vuosi sitten pohjahintaa laskettiin 400 000 eurosta 350 000 euroon.
"On se haikeaa, kun ajattelee sitä elämänmenoa. Ovi kävi ja puheensorina täytti tilan. Sali oli joka ilta melko täynnä. Siihen aikaan täällä sai tupakoidakin ja salissa oli aina harmaata savua."
Kiinteistöhoitaja Marko Suutari johdattaa Lindbladin sotilaskodin alakertaan.
"Ei ole enää biljardipöytää", Suutari toteaa ja paljastaa astuneensa palvelukseen kasarmialueella saapumiserässä 3/93.
Vierailijat olivat tervetulleita yläkerran tiloihin, mutta alakerta oli tarkoitettu vain varusmiehille. Alakerrassa on myös kirjastohuone, jonka seinät ovat edelleen sini-oranssit.
"70-luvulla Päätalot olivat kysyttyjä. Aina joku kävi kysymässä, onks tullut uutta Päätaloa", Lindblad naurahtaa.
Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt Lindblad uskoo, että nuori asiakaskunta piti myös henkilökunnan nuorekkaana.
"Aina, kun illalla lähti töistä pois, oli hyvä olo, että sai olla mukana."
Artikkelin lähde Kaleva