Nuoret tekivät itse kurbit

Minna Akimo
Jukka Leinonen kuvat
Kaleva
Oulu Konetekniikan opiskelija Jukka Haataja, 22, bleidaa ystävänsä kuvataiteilija Jaakko Myyrin, 21 kanssa Niittyaron urheilukeskuksen rullalautapuistossa. Tiistai-illan kylmä ja kostea syysilma ei heitä häiritse.
Palataan hetkeksi viime kevääseen, jolloin Jukka Haataja pyöräili Niittyaron urheilukeskuksen ohitse. Hänen huomionsa kiinnittyi paikalle tuotuihin ramppeihin.
"Tänne oli tuotu Heinäpäästä vanha miniramppi, pieni pyramidi ja puolikaari, mutta kurbeja ei ollut. Niitä oli viety pois", Haataja sanoo.
Haataja ei jäänyt odottamaan, että joku muu tekisi asialle jotakin.
Saman tien hän soitti urheilukeskuksen isännöitsijälle Jarmo Savukoskelle ja ehdotti, että hän voisi kavereittensa kanssa itse rakentaa puuttuvat kurbit, kunhan vaan kustannuksista sovitaan.
Ja näin kävi.
Oulun kaupungin liikuntavirasto avasi tilin paikalliseen rakennusliikkeeseen, ja pojat saivat itse hankkia kaiken sen, mitä kurbien rakentaminen vaatisi. Liikuntavirasto kuittasi noin tuhannen euron laskun.
Kesäkuussa Haataja kavereineen nikkaroi kolme puulaatikkoa muistuttavaa kurbia. Ne ovat 60 sentin mittaisia puulaatikoita, joiden reunaa pitkin temppuillaan ja liu’utaan luistimilla.
Niittyarossa olevien kurbien korkeus vaihtelee 30:sta 50:een senttiin.
"Kurbit on tehty filmivanerista, ruostumattomista rautaputkista ja kakkosnelosesta. Koska en ollut aiemmin tällaisia tehnyt, työtunteja rakentamiseen meni reilut parikymmentä", Haataja sanoo.
Haatajan mukaan Niittyaron rullalautapuistossa olevat uudet välineet ovat sellaisia, jotka soveltuvat monentasoisille harrastajille.
"Myös BMX-pyöräilijät voivat käyttää näitä samoja kurbeja, joten tässä tehtiin jonkinlainen kompromissiratkaisu", Haataja sanoo.
Liikuntaviraston isännöitsijän mukaan on harvinaista, että kaupunki sitoutuu maksamaan liikuntavälineiden rakentamisen.
Tavallisempaa on, että uusia välineitä hankittaessa kaupunki kysyy liikuntaseurojen mielipidettä asiaan.
"Luottamus poikiin pelasi hyvin. He olivat paitsi erittäin aktiivisia, myös jämptejä. Esimerkiksi meille toimitetut piirustukset olivat viimeisen päälle."
Savukosken mielestä poikien aktiivisuudesta voisi muutkin ottaa mallia.
"Tällaista soisi olevan enemmänkin. Ja nythän he ovat saaneet juuri sellaiset välineet, kuin ovat halunneetkin."
Seitsemän vuotta lajia harrastanut Jaakko Myyri on uuteen kenttään tyytyväinen.
"Aiemmin tällaisista paikoista nähtiin vain päiväunia."

Artikkelin lähde Kaleva