Artikkelin lähde Kaleva
Oulun kaupunginteatteri: Sellofaani. Käsikirjoitus Björk Jakobsdóttir. Ohjaus Olka Horila. Skenografia Sirpa Törmä. Puvut Sirpa Törmä ja työryhmä. Äänisuunnittelu Juha Matjussi. Valot Teemu Huotari. Roolissa Heli Haapalainen. Ensi-ilta teatteriravintola Toinen Kerros 11.10. Seuraavat esitykset 18.10., 19.10., 27.10. ja 31.10. kello 19.30.
Sellofaani on napakka kuvaus ruuhkavuosiaan elävästä nykynaisesta, Helenasta.
Islantilaisen Björk Jakobsdóttirin käsikirjoittamassa ja Tiina Puumalaisen suomentamassa monologissa kuvataan naisen selviytymistä arjessa. Sillä niin roolihenkilön Helenan, naimisissa oleva kahden lapsen uraäidin, elämä kuvataan: mahdottoman organisoinniksi, minuuttipeliksi, selviytymiseksi.
Jotta arjen palaset loksahtaisivat kohdalleen, pitää kahvinkeittimen olla ladattuna ja lasten reppujen pakattuina edellisenä iltana. Kun näin ei ole, kaaos uhkaa.
Pukeutumisrumbasta huolimatta työpaikalle mennessä pitäisi puhkua tarmoa ja taistelutahtoa, olla voittajan roolissa. Töitten jälkeen pitää palata äidin rooliin: äiti-ilme kasvoille ja hakemaan lapset - taas myöhässä - päivähoidosta.
Illalla ruuanlaiton ja kaiken muun lomassa olisi vielä panostettava parisuhteeseen.
Koko ajan takaraivossa jäytää pelko omasta mitättömyydestä, kun miestä kiinnostaakin enemmän jalkapallo kuin vaimo, ja naapurin puolella on ruoho vihreämpää kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Sellofaani kuvaa komedian keinoin sitä, kuinka naisen monet roolit, raadollinen kilpailu paikasta auringossa sekä median luomat paineet pakottavat nykynaisen lopulta liian ahtaisiin kenkiin.
Voihan sama epävarmuus toki koskea miehiäkin.
Näytelmän tekijätiimi tuntee aiheensa: näyttelijä Heli Haapalainen, ohjaaja Olka Horila ja puvustaja Sirpa Törmä ovat kaikki äitejä ja uranaisia.
Näytelmä tarjoaa samaistumispintaa naiskatsojille ja mahdollisia ahaa-elämyksiä miehille.
Heli Haapalainen selviää parituntisesta monologista hienosti, ja puvustus ja lavastus kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat kekseliäitä ja toimivia.
Laura Veikkolainen
Artikkelin lähde Kaleva