Pekka Vuollo Kaleva
New York Kesäinen lauantai New Yorkissa. Aamupäivän aurinko kurkottelee pilvenpiirtäjien yli Manhattanilla. Union Square on täynnä markkinakojuja ja ihmisiä. Retiisejä, porkkanoita, hillopurkkeja, lapsia ja vanhempia.
Aukion itälaidalla Hannamari Furey leikkaa ruisleipäviipaleita, sipaisee päälle voita, viipaleen juustoa ja toisen kurkkua. Vieressä samalla asialla touhuavat Cynthia Holm ja Raija Mäkinen.
Rukiin maistajia riittää, leivät ja dollarit liikkuvat tiskin yli. Nordic Breads, traditional Finnish Ruis bread lukee kojun seinässä.
Tumma ja tiivis ruisleipä innostaa amerikkalaisia muuallakin kuin Union Squaren viikonloppumarkkinoilla. Maaginen sanapari whole grain raivaa rukiille tietä amerikkalaisten ruokapöytiin.
Kun kaupan on kuitupitoista täysjyväleipää ja kun se vielä on lähtöisin eksoottisesta Suomesta, on suosio Amerikassa selvä. Siitäkin huolimatta, että ruis on amerikkalaisille vierasta. Sitä sekoitetaan nimeksi joihinkin leipiin, mutta siitä tiedetään Yhdysvalloissa vähän eikä sitä ole tutkittu kuten Suomessa.
Hannamari Furey lähti lukion jälkeen Oulun Patelasta Amerikkaan. Hän kierteli siellä täällä vuoden ja palasi kauppaopistoon Suomeen. New Yorkiin tarvittiin au pairia ja Hannamari palasi Amerikkaan. "Tänne tulin, tapasin mieheni ja jäin." Nyt Fureyn perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi kolme tytärtä.
Suomalainen ruisleipä kelpaa kaikille, nuorille, vanhoille, miehille ja naisille. Etnisellä taustallakaan ei ole väliä
Rukiin suosion kasvu Yhdysvalloissa on toisen oululaisen, Nordic Breadsin yrittäjän Simo Kuusiston ansiota, Hannamari Furey sanoo.
Suomalaisreseptillä leivotun ruisleivän leviäminen alkoi hitaasti. Aluksi uuni ei lämmennyt joka päivä, mutta siitä tahti on tiivistynyt.
"Nyt Simo on niin kiireinen, että töitä olisi vaikka joka viikonloppu ", Hannamari sanoo. "Toripäivät ovat kiireisiä, mutta antoisia. Ja päivä menee äkkiä kun leipä lentää."
Artikkelin lähde Kaleva