Artikkelin lähde Kaleva
Uuden musiikin lokakuu. Oulu Sinfonia kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali. Solistina Timo Korhonen, kitara. Madetojan salissa Oulussa 18.10.
Oulu Sinfonia ja kapellimestari Santtu-Matias Rouvali loivat viehkomodernin tarjoomuksen eri maailmojen musiikkia linjoilta Suomi−Japani−Espanja. Vaikutelmat kimpoilivat herkullisesti muuallekin.
Toshio Hosokawan Blossoming II -teoksessa hiljaisuus vaihteli äkisti rymähtävien lyömäsoitinsoundien kanssa. Japanilaisaiheesta huolimatta tyyli oli yllättävän lähellä nykyeurooppalaismusiikkia.
Hosokawan Timo Korhoselle säveltämä kitarakonsertto Awakening oli teemallisesti ja rakenteellisesti hieman outo. Kimeät ja tummat ääripäät, kitaran pingahdukset ja glissandot, kello-efektit ja jousimattojen sointisävyt jättivät viileähkön vaikutelman.
Timo Korhonen oli vakuuttava solisti: taitava ja herkkävireinen. Liekö johtunut kitaran sähköisestä vahvistamisesta kuulovaikutelman aavistuksenomainen kliinisyys ja lämmön puute - tuskin solistista kuitenkaan.
Kaiken muun illassa jätti varjoonsa Kimmo Hakolan Kitarakonsertto. VAU! Alku oli aavistuksen karu - ei juuri löytynyt lauleltavaksi asti melodioita tai muuta mukavaa, mutta kuinkas sitten kävikään: voi hyvänen aika! Eteläinen lämpö, kastanjettien villi rytmi ja vaskipuhallinten juhlavuus koontuivat yleiseksi ilonpidoksi.
Toisen osan murheellisen ihana melodia oli pysähdyttävä tunnelmapala.
Ja lopulta finaali nyhtäisi maton jalkojen alta riemukkaasti ja naurattavasti.
Nokkelia käänteitä ja rytmimuunnoksia riitti siinä määrin, että laskupää ja rytmijalka olivat nyrjähtää kiperästi vaihtuvia tahtilajeja seuratessa.
Oli kyllä orkesterillakin niiden kanssa tekemistä - levytystä varten kannattaa vielä hienosäätää.
Hakolan velmut hurmahdukset, soittajien taputukset ja "jutustelut" loivat vinkeää tunnelmaa virtuoosisen kitaroinnin lisämausteiksi.
Hempeys tiivistyi slaavilaistyylisessä romanssissa. Voi että se oli "hieno"!
Kun orkesterimme teoksen nyt myös levyttää, niin ei kun vähintäänkin konserton 2. osaa Lauantain toivotuissa toivomaan. Ei voi jättää kylmäksi ketään se.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva