Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkitarjontaan hirmuisesti vaikuttava Pohjan sotilassoittokunnan lakkautus tapahtuu vuoden kuluttua. Synti ja häpeä! Nytkin ikihieno konsertti osoitti, että orkesterille riittäisi yleisöä ja tarkoitusta.
Elias Seppälän johtama avaus Uuden musiikin lokakuu -tapahtumassa oli huikea näyttö uljaan torvisoiton voimasta ja kauneudesta. Pohjan sotilassoittokunta, Kainuun sotilassoittokunta ja Lapin sotilassoittokunta herkistivät ja ylevöittivät.
Mezzosopraano Annastiina Tahkolan ääni sopi vaskiklangiin. Tahkola pystyi laajasävyisellä klangillaan huutamatta ylittämään massiivisen puhallinsoinnin. Harvinaista ja upeaa.
Annastiina Tahkolan tulkinnat olivat äänellisesti hienoja, teksteistä vain ei montakaan sanaa saanut selvää.
Parasta oli Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana -oopperan Ave Maria, jossa Tahkolan ääni soi metallisen vetoavana.
Konsertin huippu oli itselleni ennestään tuntemattoman sveitsiläissäveltäjä Thomas Trachselin Sinfonia nro 2, "Von der Angst unserer Zeit". Sotaan ja aikojemme loppuun liittyvä teos ei teemoistaan huolimatta ole lopunaikojen kauhistuksia kuvaava, vaan enemmänkin tuo lohtua epävarmojen aikojen tuskiin ja pelkoihin.
Alun kauhun ja kalman sävyt, aggressiivinen vaskisointi ja surumarssiteema henkivät kaaosta. Dies Iraen karujen sävyjen keskelle ilmestynyt lempeä valssi itketti. Viesti oli selvä: kauhun ja tuhon keskelläkin elää ihmisen kaipuu kauneuteen ja tavalliseen elämään.
Klagelied einer Mutter (Äidin valitus) ja finaali olivat ainutlaatuiset. Lauluosuus oli voimakas ja herkkä yhtä aikaa. Edellisen osan valssin ohella äärimmäisen liikuttava efekti oli lopun lohdutus: laulusoolon taustalle nousi orkesterin miesten toistuvasti laulama säe Lux aeterna - ikuinen valo.
Henkeäsalpaava, kylmiä väreitä luova, uljas ja suloinen loppu muistiin jäävälle konsertille.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva