Artikkelin lähde Kaleva
Aulikki Alakangas
Hailuoto Hailuotolainen Helvi Juola avaa rivitaloasuntonsa oven pilke silmäkulmassa.
Navakka tuuli ei säikäytä eivätkä putoilevat lehdet masenna, sillä syksy on hänen vuodenaikansa.
"Minun syksyssäni pitää olla tuulta ja myrskyä. Pilvien pitää juosta ja lentää ja kuun katsoa repaleisten pilvien raosta maan elämää", 86-vuotias tervaskanto siteeraa runoaan.
Toukokuussa Helvi Juolalta ilmestyi toinen kirja Runoja ja Tarinoita Santosesta. Edellisestä, 1996 ilmestyneestä, Kaarnalaiva ja minä on otettu jo kolmas painos. Hän on tallentanut elämänsä tapahtumia kolmeenkymmeneen päiväkirjaan.
Pitkän elämänsä aikana Helvi Juola on nähnyt omavaraisen kalastajasaaren muuttumisen suosituksi vapaa-ajanviettopaikaksi ja sen mukanaan tuoman taloudellisen hyvinvoinnin. Kotikylä Santosen historia on tallentunut kirjoihin ja päiväkirjoihin.
"Tyttösenä paimenessa minulla oli taskussa paperinpala ja kynänpätkä muistiinpanoja varten. Talvella piikoessa talvinen tähtitaivas tunnelmineen tallentui paperilapulle kohmeisin sormin. Siitä kirjoitusharrastus alkoi ja on jatkunut koko ikäni."
Nuorena Santosen tyttö hankki muiden tavoin tienestiä marjanpoiminnalla, kalastuksella ja parkin kiskonnalla. Elämäntyönsä hän teki keittäjänä merellä, kahviloissa ja ravintoloissa.
"Elämä ei ole ollut aina helppoa, mutta en ole koskaan helpon elämän perään ollutkaan. Kovalta alustalta on helpompi ponnistaa kuin pehmeältä. Helppo elämä ei ole hyväksi kellekään."
Pitkään ikään sisältyy myös luopumista. Vaikeinta on ollut menettää kuolleena syntynyt lapsi.
"Kaikki on otettava vastaan, mitä annetaan ja elämän onni on noukittava pienistä asioista. Kerran kuvasin tuntojani näin: ’Olen rakentanut ympärilleni muurin aikoja sitten, sen läpi on vaikea haavoittua’."
Meri on Juolalle tärkeä. Mereltä on löytynyt leipä isälle, äidille, aviomiehelle, veljelle ja sisarille. Hänen kirjoissaan kulkevat nuottamiehet, kalastajat, talolliset, mökkiläiset ja iloisella tuulella kaupungista Hailuoto-laivalla palaavat.
"Meri on ollut voimavarani. Minun sieluni ja silmäni lepää vain meressä. Tuulta minä rakastan, sen rajuutta ja voimaa. Onni on täällä rannalla. Jos tulen tänne mieli matalana ja tunteet jäässä, palaan täältä kuin uudestisyntyneenä", Juola kertoo.
Pitkän iän, hyvän muistin ja luovuuden saloja kysyttäessä Juola hymyilee veitikkamaisesti.
"Positiivisuus on kuin kotkan siivet, jotka kantavat vaikeiden asioiden yli. Hiljaisuus on elämän suola. Hiljaisuus hetkittäin on kuin pumpulipilvessä olisi."
"Joskus leikin ajatuksella, että otan kaikki päiväkirjani, ostan pullon punaviiniä ja kuljen Santosen rannalle. Siellä sytytän nuotion, istun sen ääreen ja annan päiväkirjat merelle ja tuulelle."
Päiväkirjat ovat kuitenkin hyvässä tallessa ja niiden kulttuurihistoriallinen perintö on tarkoitus säilyttää jälkipolville.
Jokaisen päivänsä Helvi Juola aloittaa kirjoittamalla. Elämässä koettu muuttuu runoksi, tarinaksi tai ajatelmaksi.
"Olen elänyt rikkaan elämän ilman maallisen mammonan haalimista ja siitä olen onnellinen. Siinä hetkessä menettää arvonsa talot, tavarat ja pankkikirjat. On vain ääretön avaruus, meren laulu ja villi tuuli."
Artikkelin lähde Kaleva