Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen
Risto Rasila kuvat
Kaleva
Oulu "Tämä Tarinametsä on sellainen paikka, jossa tapaat meidät metsän asukit, ihan kaikki, juu. Ja meistä kuule juttuja riittää, ihan tarinoiksi asti. ja kaikki on ihan totta, näin meidän kesken sanottuna."
Puhuja on Herra von Harakka, Tarinametsän salapolliisi. Hän johdattaa lapset, ukit ja mummit tarinoiden maailmaan kulttuurikeskus Valveen Valvegalleriassa tästä päivästä asti.
Tarinametsä on toiminnallinen näyttely, joka on suunnattu lapsille ja heidän läheisilleen.
Idean äiti on arkkitehti ja galleristi Päivi Mikola. Yhdessä hänen kanssaan näyttelyn toteuttivat huovutusmestari Marika Halme, tekstiilisuunnittelija ja nuorisotyönohjaaja Riitta Johanna Laitinen sekä tarinankertoja ja nuorisotyönohjaaja Kiisi Isotalo.
"Nämä ovat niin ihania naisia nämä tuttavat", selittää Mikola tiimin syntyä.
Päivi Mikola toi näyttelyyn metsän innoittamaa muotoilua, puuta ja muuta. Esimerkiksi itse suunnittelemiaan pieniä ja suuria Colmio-keinutuoleja.
"Mukana on myös tosi vanha lapsille suunnattu työ. Olen veistänyt tuolin selkänojaan kuvan, jonka 33-vuotias Jaakko-poikani piirsi 6-vuotiaana. Se näyttää koivumetsältä, mutta siinä on Dobin Huu ja Lady Marian Sherwoodin metsässä."
"Minulla oli tässä semmoinen ekologinen ajatus, ettei tämmöistä tuolia heitetä koskaan pois, kun siinä on lapsen oma piirros. Jaakko antaa tämän joskus omalle pojalleen, että isi piirsi ja mummi veisti."
Yksi näyttelyn tavoitteista onkin lisätä sukupolvien välistä kanssakäymistä.
Näyttelyssä ovat läsnä taidekäsityö, muotoilu, perinne, metsän eläimet, tarinointi sekä yhteisöllisyys.
Marika Halmeen käsissä ovat syntyneet näyttelyn sympaattiset, huovutetut eläinhahmot. Riitta Johanna Laitiselta on esillä ryijyjä eri muodoissa sekä osallistavia käsitöitä, esimerkiksi puolitoista metriä pitkät puiset neulepuikot numeroa 51.
"Jättipuikot tuovat yhteistoiminallisuutta. Esimerkiksi kun luokka tulee tänne, oppilaiden pitää miettiä, miten he saavat kudottua näillä kaulaliinaa metsän eläjille", Laitinen esittelee.
Toisesta nurkasta löytyy kankaankudontapaikka.
Homman esittelijä ja päätähti on Herra von Harakka, oikea salapoliisi.
"Herra von Harakka tykkää kiiltävästä, mutta en halunnut tehdä siitä varasta vaan salapolliisin. Koska Herra von Harakka on tehnyt niitä töitä jo kauan, se tietää monta tarinaa - jopa sellaisia, joita ei voi kertoa kaikille ääneen", kertoo Kiisi Isotalo.
"Eikä hän ole kuunnellut salaa, ihan vain sattunut kuulemaan."
Tarinametsässä ei ole vain yhtä reittiä vaan vieras voi kulkea tarinapisteissä miten haluaa. Koko ajan liikutaan kuitenkin samassa maailmassa samojen metsän henkilöiden parissa.
"Osa tarinoista on selkeitä kokonaisuuksia, mutta osaa voi jatkaa itse. Isoisä Pupula ja Mäyräsen vaari esimerkiksi ovat päättäneet toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, matkan Tarinametsän yli kuumailmapallolla. Olen tehnyt siitä vain alkutarinan. Alas tulee kysymyksiä, joiden avulla lapsi voi itse tehdä tarinalle jatkoa."
"Halusimme, että näyttely edistäisi sukupolvien välistä yhteyttä. Kun näyttelyssä kulkee ja tarinaa lukiessa voi isovanhemman tai muun aikuisen kanssa keskustella, miten tarina jatkuu. Vähän semmoista etsimistä ja löytämistä", Riitta Johanna Laitinen jatkaa.
Harakanvarpaita on seinillä ja niitä liimataan myös lattiaan ohjaamaan näyttelyvieraiden kulkua tarinapaikalta toiselle.
"Seinällä olevissa loruissa on se idea, että me olemme itse oppineet ne omilta mummoiltamme. Impi-mamma on Kiisin mummo, Akiliina Riitta Johanna Laitisen karjalainen mummo ja Elma Marikan isoäiti."
"Peukaloputti sai sian hei!" tarinoi Impi-mamma.
"Haluamme välittää samaa sukupolvien välistä yhteyttä, mikä itse on koettu aikanaan tärkeäksi. Että tultaisiin, kohdattaisiin ja tehtäisiin jotakin yhdessä", Laitinen toivoo.
Tarinametsä-näyttelyssä lapsi ja aikuinen voivat kohdata taiteen keinoin moniaistillisesti. Näyttelyvieraita rohkaistaan luovaan prosessiin: oman tarinan ja kokemuksen työstämiseen.
Yksi malli yhteisen askartelun kohteeksi on Päivi Mikolan kolmiulotteinen sarjakuva. Se on tehty savihahmoista, vanhoista valokuvista ja postikorteista leikkimökistä löytyneeseen puulokerikkoon.
"Näitä voisi tehdä päiväkodeissa tai kotona. Tämä on hirveän mukavaa. Vanhempien pitäisi tehdä jotain lasten kanssa, eikä vaan panna sinne telkkaria katsomaan. Tässä voi olla vaikka playmobiileja tai lego-ukkoja tai mitä vaan. Ja puhekuplat. Tai voi se olla joulukalenterikin. Lapset saisivat tehdä joka päivä itse."
Tarinametsä on näyttelyvieraita osallistava. Näyttely toimii myös yksinään ilman opasta.
Näyttelyyn kuuluu yleisölle avoimia työpajoja. Kiisi Isotalon tarinapajat lauantaisin kello 10 ja 13. Kädentaitopajat lauantaisin kello 11 ja 14. Sunnuntaisin kello 13 lukevat satuja mm. näyttelijä-ohjaaja Liisa Toivonen, taiteilija Sanna Koivisto ja yliopettaja
Aila Heikkinen.
Artikkelin lähde Kaleva