Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Sosiaali- ja terveysneuvos Marja-Leena Kärkkäinen antaa ensi näkemältä vaikutelman luonnollisesta ja helposti lähestyttävästä ihmisestä. Mukana hyväntuulisessa olemuksessa on ehkä ripaus vapauden huumaakin, sillä naisen lähes neljänkymmenen vuoden mittainen, lukuisille vastuunalaisille paikoille vienyt työura päättyy vuodenvaihteessa.
Viikko sitten hän aloitti loman, joka kestää eläköitymiseen saakka.
Kärkkäinen on tehnyt aina paljon töitä, liikaakin. On aika löysätä.
Miten hän eläkepäiviään viettää, ei ole vielä täysin jäsentynyt. Jalat - ja tässä tapauksessa myös kädet - tulevat kuitenkin pysymään tiukasti maassa. Innokkaana kukkaihmisenä tunnettu nainen kun aikoo antautua puutarhaharrastukselleen entistä tarmokkaammin.
"Tykkään kasvattaa kukkia siemenestä saakka. Se on puuhaa, jossa näkee parhaiten työnsä tulokset", hän nauraa.
Kärkkäiset asuvat Tuirassa, Merikoskenkadulla, mutta Kiimingissä, Jolosjoen rannalla, on omakotitaloasuttava "mummon mökki", jossa multaa voi möyhiä mielin määrin.
Kärkkäinen kuuluu suuriin ikäluokkiin. Lapsuudenkoti oli Himangalla, Lestijoen rannalla sijainnut maalaistalo.
Yhteiskunnallisena vaikuttajana hän ihmettelee, miten ikäluokka, joka sotien jälkeen nähtiin mahdollisuutena ja voimavarana, on pitkän työrupeaman tehtyään yhtäkkiä muuttunut yhteiskunnan silmissä uhkaavaksi haasteeksi ja kustannuseräksi.
"Yhteiskunnalliset arvot ovat 1990-luvulta alkaen koventuneet. Poliittiset päätöksentekijät tuijottavat vain omaa napaansa. Näyttää riittävän, että hyvinvoivalla keskiluokalla menee hyvin."
Inhimillisempi yhteiskunta voi rakentua ainoastaan asenne- ja arvomaailman muutoksella.
Kärkkäisen omat arvot rakentuvat vahvasti keskipohjalaiseen tasa-arvomentaliteettiin. Läpi elämän kantanut johtoajatus on ollut: sivistyksen mitta on se, kuinka yhteiskunta pitää huolta heikompiosaisista.
"Leskeksi varhain jäänyt äitini oli hyvin koulutusmyönteinen ja yhteisön tuella pystyin käymään yksityisen oppikoulun ja lukion", hän muistelee.
Sittemmin Jyväskylän yliopistoon suunnannut nuori nainen huomasi olevansa yhteiskunnallisesti niin vahvasti orientoitunut, että vaihtoi opiskelemansa psykologian ja erityispedagogiikan sosiologiaan ja yhteiskuntapolitiikkaan.
Syntyi kaksi gradua ja lisensiaattityö, kaikki sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta.
Kärkkäinen on työskennellyt lukuisissa eri tehtävissä: lastenvalvojana, sosiaalisihteerinä, lehtorina ja apulaisrehtorina, mutta työurasta erottuu kaksi pitkää jaksoa.
Neljätoista vuotta Kärkkäinen työskenteli kunnallisella puolella erilaisissa kehitysvammahuollon johtotehtävissä Helsingissä sekä Etelä- ja Keskipohjanmaalla.
Toiset kaksikymmentäyksi vuotta hän toimi valtion aluehallinnon viroissa, ensin Vaasan-, sitten Oulun lääninhallituksessa sosiaali- ja terveysosastoilla muun muassa osastopäällikkönä. Viimeisin työtehtävä oli Pohjois-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualuejohtajan virka.
Vanhustenhuolto on aina ollut naisen sydäntä lähellä ja vielä lähemmäksi asia tuli nyt jo edesmenneen äidin ikäännyttyä.
"Vanhustenhuoltoa haluttiin vielä 1980-luvulla kehittää voimakkaasti. Nyt ilmapiiri on muuttunut. Tietyt palvelumaksut ovat niin korkeat, etteivät monenkaan vanhuksen rahat riitä niihin. Juhlapuheissa lausutut sanat eivät vastaa käytännössä tehtyä. Esimerkiksi kotipalveluja saavien vanhusten määrä on vähentynyt dramaattisesti, vaikka ikäihmisten määrä on kasvanut. Kun vanhukselle tapahtuu fyysisesti jotain, reagoidaan, mutta psyykkinen ja sosiaalinen puoli unohdetaan täysin."
Tulevaisuudessa Kärkkäinen yrittää murehtia yhteiskunnan epäkohtia hiukan vähemmän, vaikka yhteiskunnallisia harrastuksia hän ei täysin jätäkään.
"Sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten. Sain jatkoaikaa, josta olen kiitollinen. Terveydestä aion pitää huolta."
Puutarhan hoidon lisäksi ohjelmaan kuuluu myös lastenlasten kanssa yhdessäoloa ja mikseipä matkusteluakin.
Artikkelin lähde Kaleva