Ari Nummela on etnologian opintojensa jälkeen ajautunut ovilla kierteleväksi galluptutkijaksi ja koti-isäksi samalla kun hänen vaimonsa Kaisa ajaa eduskunnassa perhepolitiikkaa.
Kaksi lasta, omakotitalo ja toimivaksi hiottu yhteiselämä - kaikki on kunnossa kunnes osoittautuu, ettei elämä ole suunnitelma eikä Kaisa jaksakaan perhepolitiikkaa kotona.
Pari ratkaisee eronsa nykyaikaisesti "lintukotomallilla". Lapset jäävät omakotitaloon ja vanhemmuus on vuorottelussa. "Meidän täytyy toimia kuin emme olisi yhdessä. Jossakin vaiheessa siitä tulee sitten todellista", Kaisa selittää.
Tapahtumat nähdään Arin kannalta. Hän näyttäytyy ymmärtävänä ja joustavana osapuolena, kun taas Kaisa menee ja toimii. Vai onko Ari sittenkin pelkkä myötäilijä ja Kaisa vastuunpakoilija?
Ari kertojana on uskottava ja sympaattisen herkkä. Hänen äänensä kautta umpikujaan on helppo eläytyä, kun ahdistusta ovat vielä vahvistamassa rakkaussuhteen toiveikkaaseen alkuun palaavat luvut.
Arissa on samaa kuin
"Suru ja kauneus, ajan kulku, arjen vaiva, kaikki se täyttyi kuluvassa hetkessä, eikä Ari murehtinut edes sitä että tunne menisi ohi eikä siitä jaksaisi kertoa huomenna kun heillä olisi taas viikonloppu aikaa ottaa kaikesta kiinni."
Romaani jättää tietenkin tarkoituksella auki sen, pystyvätkö Ari ja Kaisa eheyttämään elämänsä.
Kuvitteellisena jatkona jää kiinnostamaan Kaisan halu erotella itsensä poliitikoksi ja ihmiseksi.
Äärimmillään se viittaisi dissosiaatioksi nimitettyyn psykologiseen epäyhtenäisyyteen, johon liittyvät tiedostamattomat mutta tarkoituksenmukaiset muistinmenetykset.
Siitä taas olisikin yhteys tämänhetkiseen poliittiseen todellisuuteen.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>