RomaaniAntti Hyry: Uuni. Otava 2009.Länsimainen teknologia ja vanha maailma ovat sopuisassa liitossa keskenään Antti Hyryn uudessa teoksessa. Pirtin nurkassa on mummon kuntopyörä ja rieskaleipien kohotusta avitetaan lämpöpuhaltimella. Mutta sovinto on näennäinen, sillä Uunin päähenkilö kaipaa lapsuuden päiviin, jonnekin sotien taakse.

"Muistan, kun olin täällä koulussa, kuinka minulla oli ikävä kotia. Saattaisi olla vielä nytkin, jos olisi se sama paikka olemassa, ja vielä enemmänkin."

On kesä ja muistelija on lapsuutensa maisemissa, lähellä merta jossain Lapin ja Oulun läänin rajoilla, mutta lapsuuden ajoista on kauan. Veto menneisyyteen on kivulias tunne, mutta siinä on myös jotakin metodista, maailmankatsomuksellista.

Hyryn romaanissa meri tuoksuu ja tuuli kääntyy ja ympäristön pienet ja isot esineet ovat jämerästi läsnä. Käsivarren päässä on konkreettinen maailma, ja on lähdettävä tästä kaikesta mikä on aistien tavoitettavissa, mutta ehjäksi tätä maailmaa on turha luulla.

"...ja vielä enemmänkin." Romaanin Pietari ja Hanna ovat 70-vuotiaita ja vähän ylikin ja lapsuuden kadonnut idylli kurkistaa vielä nytkin nykymaailman riekaleiden takaa. Elettävä silti on. On oltava juurillaan ja hetkessä kiinni.



Pietariin iskeekin vimma. Kesäpaikassa on pieni pirtti ja iso pirtti ja isoon pirttiin on rakennettava uuni, oikein näyttävä leivinuuni. Olemassaolon taisteluun sitä ei tarvita, sillä uuni on kyllä pienessäkin pirtissä. Ja savupirtissä, joka sekin löytyy pihapiiristä. "Jos pitää kuumalla ilmalla leipoa niin siinä paistetaan."

Ja uunin Pietari muuraa. Välillä suunnitellaan, lepäillään, puikkelehditaan rautakaupoissa tarkan euron ostoksilla ja apuvoimiakin tarvitaan tämän tästä. Uuni on kädestä pitäen kulkeva työnkuvaus, mutta vanhan ajan leivinuunin rakennuspiirustuksiksi sen 400 sivua ja 47 lukua kyllä karkaavat käsistä.

Kaksi kesää uuninteko imaisee Pietarin maailmasta, mutta ehkä juuri tekemisen vimma pitää hänet maailmassa kiinni. "Teen uunin valmiiksi, holvin ja koko muurin, vaikka emme enää kauan elä."

Laastinteko ja tiilien ja työkalujen kanssa vekslaaminen imaisee leijonanosan kuvauksesta, ja myönnän, että vieraantunutta poropeukaloa uuvuttaa. Ammattitaitoisen muurari-isoisäni hengessä nyökkäilin ja hoin melkein ääneen: Kyllä minä ymmärrän. Tämä on Antti Hyryä, ainutlaatuista, ja kaikki on tässä.

Uuni on romaani, joka yhdistää arjen filosofian ja inhimillisten kädentaitojen koko myönteisen voiman. Hyryn ihminen on yhtaikaa loputon näpertelijä, metafyysikko ja lapsenkaltainen ihmettelijä ja sillä lailla hän kasvaa oman itsensä yli.

Ja Hanna ja Pietari ovat hieno pari. Kun takana on pitkä arki, pitkiä puheita ei enää tarvita. "Otanko tämän?" - "Ota." - "Kuule mä soitan sulle illalla."

Olavi Jama