KonserttiRisto Lauriala, piano, Oulun Tulindbergin salissa 12.10. Pianisti Risto Lauriala on yksi suosikeistani. Pianovirtuoosi ja pianon filosofi. Tulkinnoissa on voimaa ja herkkyyttä. Eikä hän tarvitse isoja saleja tai suuria yleisömääriä, vaan soittaa omaan tinkimättömään tyyliinsä niin suurissa saleissa kuin kymmenelle hengelle seurakuntasalissakin.
Lauriala osoitti jälleen kerran sekä voimamiehen mahtinsa että runollisen puolensa Bach/Busoni-osastossa. Ferruccio Busonin kymmenestä J. S. Bachin koraalipreludien transkriptiosta kuultiin kuusi. Jos nyt koraaleista mitenkään voi käyttää nykyluonnehdintaa "svengaa kuin hirvi", niin tämä oli juuri sitä.
Busonin sovitukset ovat pianistisia, mutta tekevät oikeutta alkuperäisille urkusävellyksille. Ongelmahan on muun muassa miten saada cantus firmus esiin pianistisesti tyylikkäästi, kun uruilla asian voi hoitaa eri sormioilla ja äänikertavalinnalla. Pianolla melodia on poimittava muilla keinoin, ja Busoni ymmärsi tämän. Ja Lauriala myös. Koraali-idealle uskollisimpia olivat pehmoiset Ich ruf zu Dir ja Nun komm der Heiden Heiland. Niiden vastakohtana välkehti pianistiseen suuntaan pisimmälleviety Nun freut euch, joka oli varsinaista ilotulitusta.
Franz Schubertin 4 Impromptua (D890) olivat koskettavia ja huikaisevia: suurta ja silti uhoamatonta tulkintaa. Niissä oli surumielistä ilmavuutta, mutta myös hymyilyttävää briljanssia ja pyöritystä. Ja suurta laulavuutta - sellaista, mitä vain Schubertin kaltainen lied-mestari voi säveltää. Lauriala löysi laulun.
Aleksandr Skrjabinin 4 etydiä (op:sta nro 8) pitivät sisällään niin herkkyyttä kuin virtuositeettiakin. Lauriala tulkitsi uljaasti teosten luonnon: runolliset hetket ja niiden rajuuntuminen valtaisiin vyörytyksiin toteutuivat huimaavasti.
Modest Musorgskin Näyttelykuvia oli tyylinmukainen: massiivinen ja yksityiskohtiin paneutuva. Vielä tuonkin jälkeen Lauriala antoi kaikkensa siinä määrin, että hädin tuskin oli löytää ovea parin ylimääräisen (Franz Lisztin Beethoven-parafraaseja) jälkeen. Vielä sittenkin, suosionosoitusten vain jatkuessa, soitti lisää, tosin pyyteli anteeksi, että toivottavasti Frédéric Chopinin Balladi g-molli ei ole liian pitkä ylimääräiseksi. No ei ollut!
Hanna Laulajainen