EEi, oikeasti. Meillä on hyvä työryhmä ja tykkäämme tehdä näytelmää. Yleisö on hyvin mukana ja on hieno tunne, kun saamme aikaan vuorovaikutuksen.
Kovin isoja muutoksia ei ole tehty. Näyttelijät pelaavat keskenään siten, että uusia asioita tulee mukaan. Myös yleisö pelaa kanssamme. Kahta samanlaista näytöstä ei ole, vaan näytelmä elää yleisön mukana.
Kuusamon martat toivat bussilastillisen katsojia, joiden keski-ikä oli noin 70. He eivät välttämättä ole koskaan edes eläneet kaupungissa. Se oli jännää. Tuntui, ettei yleisö reagoinut ollenkaan. Jälkeen päin ovimiehet kertoivat, kuinka katsojat olivat kovasti kehuneet näytelmää. Näytelmässähän puhutaan hesalaisittain ja käytetään it-slangia eli kielikin oli varmasti heille outoa. Se on ollut yksi yllättävimmistä esityksistä.
Herään aamuisin kahdeksan yhdeksän aikaan. Selaan Hesarin ja Kalevan. Kymmeneksi menen teatterille harjoituksiin, jotka kestävät iltapäiväkahteen asti. Sen jälkeen saatan mennä uimahallille uimaan, uin kilometrin, käyn kaupassa ja tulen kotiin laittamaan ruokaa. Sitten rentoudun ja lepäilen ja iltakuudeksi menen takaisin työpaikalle. Näytöksen jälkeen saatamme vielä työporukan kanssa piipahtaa jossakin. Työviikko on kuusipäiväinen, mutta kesällä on sitten pitkä loma.
Jos asiaa oikein miettimällä miettii, niin ehkä yhteistä on se, että molemmilla aloilla tarvitaan luovuutta. Mutta kyllä ne varmasti työyhteisöinä ovat aivan erilaisia.
Minulla ei tietenkään ole tarkkaa käsitystä it-alasta. Mutta joiltakin it-alan ihmisiltä olen kuullut, että näytelmä on aika hyvä kuvaus siitä ajasta, kun näytelmä syntyi. Silloin oli päällä iso hype ja firmoja syntyi ja kaatui. Ehkä meininki on it-alalla nyt vähän järkevämpää.
Harrastan liikuntaa, luen paljon kirjoja ja katson elokuvia. Lomilla olen vetten päällä. Siellä akut latautuvat tehokkaasti.
Lapset ovat uteliaita ja innokkaita oppimaan uutta. He osaavat käyttää luovuutta ja uteliaisuus on olemassa heissä valmiina. Poikani sai juuri valkolakin ja muutti pois kotoa. Nyt pitäisi päättää, mitä rupeaa tekemään, ja se on nykyään aika totista touhua. Nykyään pitää tarkkaan miettiä mille alalle lähtee. Ei ole takeita siitä, että koko alaa on edes tulevaisuudessa olemassa.
Olen syntynyt Lahdessa ja olin viisivuotias, kun muutimme Turkuun. Isä oli näyttelijä. Hänellä oli pitkät kesälomat ja veneilimme paljon saaristossa. Vesi ja veneily ovat minulle vieläkin tärkeitä. Ostin muutama vuosi sitten veneen ja käyn veneilemässä Saimaalla. Ja mikäpä oli vesillä ollessa tänäkin kesänä, kun ilmat olivat mitä olivat. Vietin kaksi kuukautta veneessä.
Tämä on aika vaikea kysymys. Olen pitänyt aina kotia, perhettä ja lapsia tärkeimpinä asioina elämässä. Erostani on nyt kymmenen vuotta, ja nämä arvot olisivat olleet siellä. Vietän kuitenkin lasten kanssa paljon aikaa esimerkiksi juuri pitkillä kesälomillani. Myös ammatti, työnteko ja työyhteisö ovat tärkeintä jo senkin vuoksi, että niiden parissa kuluu niin iso osa ajasta.
Kävin juuri Jarmo Lampelan elokuvakurssilla. Teimme viikon verran kuvauksia 14 näyttelijän kanssa. Olisi kiva jonakin päivänä näytellä elokuvassa. Ja jos vielä joskus raskisi ottaa vuorotteluvapaata. Tiheätahtisen työn vaihteluksi olisi mukavaa matkustella. Olen matkustellut esimerkiksi Aasiassa aika paljon, mutta Afrikka ja Etelä-Amerikka ovat vielä tutkimatta. Aasia ei kyllä petä koskaan. Se on niin erilainen paikka ja tarjoaa matkustajalle aina jotakin uutta.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>