JazzkonserttiRebirth of the Cool - Sven Seebeck Octet. Uusi Seurahuone, Oulu 7.10.Sven Seebeckin kokoama oktetti on Tulindberg-viikon kunniaksi tarttunut haasteeseen Rebirth of the Cool -projektissaan. Paitsi puhtaasti jazzkonserttina, tämä on syytä nähdä myös näytön paikkana Oulun konservatorion pop & jazzmusiikin osaston kyvyistä. Vuonna 2000 aloitettu toiminta on ollut pitkin matkaa kuultavana erilaisina konsertteina. Lauteille on määrätietoisesti nostettu nuoria osaajia. Nyt oli lavalla myös Olli Tuomainen.
Soolojen puolesta konsertti oli selvästi kolmen kauppa. Sven Seebeck (alttosaksofoni), Olli Tuomainen (tenorisaksofoni) sekä Terho Keskitapio (kitara) olivat ylitse muiden.
Olli Tuomaisen roteva, varmaotteinen ja pettämättömän melodisuus oli lähempänä Miles Davisin Birth of the Cool -aikakauden soitantaa, kun puolestaan Sven Seebeck oli teknisesti hyvässä vireessä ja lyyrisemmällä all around -otteella liikenteessä. Taitavasti, mutta laimeammin toimi taustalla Terho Keskitapio.
Mahdollisuuksia olisi ollut kovempaankin jamihenkiseen soitantaan, mutta ison orkesterin vaativat sovitukset ja sävellykset veivät ilmaa pois siipien alta.
Sven Seebeck on tehnyt mahtiurakan kappaleiden sovitustyössä, sillä kahdeksanhenkiselle orkesterille ei ole mikään pikkujuttu saada aikaan toimivia kokonaisuuksia. Pakko oli soittaa suoraan nuoteista pitkiä pätkiä. Se heijastui ajoittaisena irtonaisuuden puutteena.
Seebeckin sovitukset olivat onnistuneita. Isoa orkesteria käytettiin taiten soinnutuksessa ja harmonioissa. Kimurantit yhteissoitto-osuudet oli harjoiteltu huolella ja kokonaissointi oli hyvin koossa pysyvä ja lavea. Oktetti oli huolella harjoitettu ja hyvin hiottu kokonaisuus.
Suurin hajonta kuului soolojen tasossa. Siinä missä Seebeck, Tuomainen ja Keskitapio olivat varmoja lenkkejä soolopuolella, Jaakko Nurila (baritonisaksofoni), Tapio Tekoniemi (kontrabasso), sekä Esa Virkkula (rummut) olivat pomminvarma takaseinä, joka piti huolen sähäkästä pohjatyöstä rytmin piiskauksesta aitoon cool-aikakauden henkeen.
J-P Peltoniemi (trumpetti) ja Sebastian Jeker (pasuuna) olivat vielä oppimassa isojen poikien tavoille. Heidän soolonsa olivat ailahtelevia, mutta yhteissoitossa oli varmuutta.
Oktetti osoitti illan aikana kiistatta, mikä merkitys pop & jazzmusiikin osaston toiminnalla on viidessä vuodessa ollut oululaiselle ja yleisemminkin pohjoissuomalaiselle musiikille.
Askel askeleelta on päästy vahvan osaamisen ja yhteistyön juurille. Nykyhetki on hyvä, tulevaisuus vieläkin valoisampi.
Risto Haapsamo