Entisajan tunnelmia ja leikkejä haluaa saduillaan välittää
Nikula kirjoittaa satuja, jotka tuovat mieleen esimerkiksi
"Tarjoilu hääjuhlissa oli komea. Juustosta ja metsämansikoita tehtyä hääkakkua maisteltiin koivunlehdiltä. Juomana oli kukkien terälehdiltä kerättyä aamukastetta, jota kaikki pikarijäkälät olivat täynnä. Juhla-ateria sisälsi mitä herkullisimpia ruokalajeja: hiirenherne- ja voikukanlehtisalaatteja, mesileipiä ja marjaherkkuja monenlaisten juustojen kera."
Jos ei näitä häitä kuvitellessa herahda vesi kielelle ja tunnu nenässä niityn tuoksu, niin ei sitten koskaan.
Kurenniemikin tukeutui esikoisteoksessaan Pukke Punamuurahaisen seikkailut (1946) yksityiskohdiltaan luonnontieteellisiin tosiasioihin. Kurenniemi on kertonut tutkija
Nikulan eläimillä ja jopa kasviksilla on inhimillisiä piirteitä, mutta monet hänenkin luontokuvauksistaan ovat kokemusperäisen tarkkoja.
Nyt kun illat pimenevät, muistuvat myös joulutontut jo mieleen. Alli-täti paljastaa, mitä Korvatunturin väki puuhastelee sesongin ulkopuolella: "Kesällä tontut keräsivät Lapin soilta poroille heiniä ja pukinmuorille hilloja ja karpaloita. Iltaisin tonttu Viisas opetti pienimpiä tonttuja lukemaan."
Nikula on tahtonut tallentaa kirjaan oman lapsuutensa lasten leikkejä, maalaistalon arkea ja sen ajan elämän realiteetteja. Pienessä mökissä asuva Maija ja hänen siskonsa ja veljensä meinaavat jäädä ilman joulua, koska kotoa on ruoka lopussa eikä joulukoristeista ja -lahjoista ole tietoakaan.
Ihmesadussa pelastaja ilmestyy pöristen paikalle. Tästä satukärpäsestä koko kirja on saanut nimensä. Kuvittaja
Alli Nikulan satu muistuttaa, että kurnivat lasten vatsat ovat myös suomalaista arjen todellisuutta - eivätkä niin kovin kaukaistakaan.
On harvinaista ponnistella kertomuksensa ihan oikeaksi satukirjaksi asti.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>