Valtakunnallisen nukketeatterikilvan finaali

Pirjo Suvilehto

OULU Talonmies Pärssisen kerrostalossa asuu henkilöitä, joilla jokaisella on toiveensa. Minttu ja Ville saavat tarpeekseen hermoromahduksen partaalla olevasta Lotta-äidistään ja päättävät karata. Tässä vaiheessa yleisön pieni väki riemastuu.

Ilmenee myös, että vanha merimies muistelee, ja että talonmiehellä on elävä radiolaatikko, jonka sisällä laulaa nukke Laila Kinnunen. Laila on talonmiehen nuoruudenhaave.

Mintun toive on olla merenneito, Ville puolestaan olisi talviunille paineleva kasvi.

Marionettiteatteri Mundon esitys päättyy Mintun isän painavaan kommenttiin, jossa perhe-elämään vaaditaan muutosta: lapsille on annettava yhteistä aikaa. Yhden miehen teatterissa nuket ja kulissit vaihtuvat sujuvasti, nuket ovat ulkoiselta olemukseltaan Maikki Harjanteen Minttu-kirjojen leveäpäisiä toisintoja. Mitä pieni yleisö ajattelee? Aikuinen ainakin ymmärtää lapsen ja aikuisen (ainakin sen äiti ja isä -iässsä olevan) ajatusmaailman välisen mullistavan eron.

Markkinateatteria

Toisenlaisiin tunnelmiin siirrytään englantilaissyntyisen, markkinaesitystraditioksi nousseen Mister Punch -klassikon mukana. Tämä koukkunokkainen puunuijaa suosiva Kasper-tyyppi esiintyi Oulussa ensimmäistä kertaa ja ensimmäisessä Nukketeatteri Akseli Klonkin valtakunnallisessa nukketeatterikilpailuissa. Englannissa Punchilla on yli kolmesataa vuotta vanhat perinteet.

Milla Riskun toteuttama esitys Punch and Judy opettaa yleisölleen englanninkieltä, tai ainakin tähän saa tuntumaa mäiskeen ja vaihtelevan nukkevariaation myötä hersyvillä huudahduksilla ja tupinoilla. Mitä jos esitys olisi toteutettu lapsiyleisölle tutulla suomenkielellä? Hoetaan muun muassa tyhmää, tämä tarkoittaa sotaa, mennään vuoteeseen.

Markkinatraditiona esitys on nopea, yleisö vedetään juoneen mukaan heti alussa. Tapahtumissa toisto ei kuitenkaan jää tylsäksi.

Outoa, että kun aviopari Punch ja Judy menee vuoteeseen (esitys on siis päättymässä), ottaa poliisi ohjat käsiinsä. Syntyy maaseuturomantiikkaa. Liekö tässä aikuiskatsojalle suunnattua ironiaa virkavallan johdateltavuudesta? Esitys kun päättyy virkavallan edustajan ja paholaisen kiihkeään lemmentanssiin ja Tapani Kansan ralliin R-A-K-A-S, mikä sinällään on omanlaisensa valinta.

Mikä aksentti

Teatteri Myrsky nimestään huolimatta ei heilauttanut aallokkoa Ankkalammelle. Toki kettu munanryöstöaikeineen toi pienimmille jännitystä, mutta valssin tahdissa esitys pääsi onnelliseen loppuun. Sympaattinen sammakko päätyi ankkojen juhlimaksi sankariksi, ja sudenkorento jatkoi suvista pärinäänsä.

Minttu sekä Punch and Judy että Ankkalampi poikeavat perinteisestä asetelmasta, että lapselle suunnatun satutarjonnan tulee olla muun muassa selkeästi artikuloitua ja ymmärrettävää. Ankkalammessa yleiskielenä toimii visuaalisuus ja erilaiset kurkkuäänteet. Punchin juttu toteutetaan kokonaan brittiperinteen kielellä, ja Mintun arkea seurataan ulkomaalaisaksentin sävyttämänä. Mikä voisi yhdistää näitä kolmea esitystä näköaistipainotteisuuden lisäksi? Tanssi eri muodoissaan sisältyy jokaiseen esitykseen. Kertooko tämä siitä, että nukketeattereiden ajatuksissa tanssi olisi erityisen lähellä lapsen olemusta?

Pienille ja aikuisille

Marionettiteatteri Mundon Marco Pintolta oli mukana toinenkin esitys, Intiaanien yö. Tällä kertaa Pinto luottaa juuriinsa. Tarina on aikoja vanha, ja tämän on kertonut hänen isänsä isä. Tarinan kuultuaan pieni poika Pinto ajatteli suuren haaveensa: joskus teen isoisän tarinan nukketeatteriksi. Toive toteutui, ja aiheen läheisyys näkyy esityksessä.

Alussa oli valoja, ja pimeydestä sikiää eläimiä, linnunrata, myös miehen ja naisen jälkikasvu. Tarina toteutuu myyttiselle seikkailulle tyypillisin kääntein. Pinto käsittelee narujen varassa eläviksi herääviä intiaaninukkejaan vivahteikkaasti ja huolella. Hän hyödyntää valojen ja varjojen viidakkomaisia ulottuvuuksia, joihin lintujen huhuilut ja lehtien kahahdukset tuovat eksoottisen sävynsä. Pinto ajoittaa liikkeensä viidakkoväkensä jatkeeksi. Kulissiverhot luovat salaperäisen maailman, jossa toisenlaisen kulttuurin perinne välittyy tämän päivän oululaiselle katsojalle elävänä ja mielenkiintoisena.

Varsinaisesti aikuiselle väelle suunnatut esitykset tarjosi nukketeatterikilvassa Teatteri Ramppi & Kuume Joensuusta esityksillä Sielu ja piikkilanka sekä Intohimorikos. Finalistit oli valinnut Akseli Klonkin taiteellinen johtaja Janne Kuustie.

Timo Jerkku

Kilvan voittaja. Kohtaus Teatteri Myrskyn Ankkalammella-toteutuksesta.

Artikkelin lähde Kaleva