Leipää ja tehtaita

Petri Sirviö

Pahin puute on tiloista, jossa taidetta ja kulttuurityötä tehdään leivänhankkimistarkoituksessa.

un aloittelin esiintyvän taiteilijan uraani 1980-luvulla, oli Oulu aikaansa edellä. Vapaalla kulttuuriväellä oli erinomainen talo käytettävissään työskentelyyn ja esiintymisiin. Heinäpään Leipätehdas oli paikka, ja Oulun kaupunki ällistyttävän avokätisesti maksoi tilan vuokran ja antoi artistien touhuta rauhassa. Talon bändit ja joku kuorokin nousi kansainväliselle tasolle, ja paikalliset harrastajateatterit ja muut yhteisöt järjestivät ikimuistoisia juhlia. Sitten tulivat pillarit. - Mitähän paikka olisi tänään, 15 vuotta kypsempänä? Olisikohan Heinäpää vetovoimaisempi kaupunginosa, kun alueella toimisi virkeä kulttuurikeskus?

Toinen kaupungin ennakkoluuloton vetäisy kulttuuritalorintamalla on NuKu. Harrastustilojen ja esiintymistilojen kombinaatio toimii hyvin, eikä liene kenelläkään mitään sitä vastaan, että taloon majoittunut kulttuuribyrokratia saa läheltä seurata edes jotain siivua paikallisesta kulttuurielämästä.

iksi sitten tarvitaan toinen kulttuuritalo Oulun keskustaan? Osittaisen vastauksen antaa kaupungin kulttuurilautakunnalle työskennellyt tilatyöryhmä. Työryhmä päätyi 1 000-4 000 m2:n uupeloon kaupungissa, mutta ei erittele mihin tarkoitukseen. Tarve arvioitiin kyselytutkimuksen perusteella, ja ilmaisee ainakin järjestäytyneiden kuvataiteilijoiden tarpeet. Mielestäni tilatyöryhmän kokoonpano, eikä tutkimuskaan ollut oikein kattava.

Suoritin pikagallupin tilapäistiloissa työskentelevien kulttuurityöläisten keskuudessa. Seitsemän hengen otoksestani vain yksi oli tietoinen koko kyselystä - taiteilijaseuran puheenjohtaja. Toisin sanoen, kysely ei tavoittanut esiintyviä taiteilijoita, bändejä, taidekäsityöläisiä, gallerioita, festivaaleja, tuotantofirmoja, elo- ja valokuvaajia, sekä sellaista muuta toimintaa, jolle edelläluetellut olisivat mieluisia naapureita.

ahin puute on tiloista, jossa taidetta ja kulttuurityötä tehdään leivänhankkimistarkoituksessa. Kulttuurialalla todellakin voi elättää itsensä ja tuottaa verovaroja. Silti, suuri osa taiteellisesta työstä on taloudellisessa mielessä niukasti kannattavaa. Tanssiesitystä tai öljyvärimaalausta ei voi monistaa, vaan jokainen tuotettu yksikkö täytyy erikseen valmistaa, maalauksen tapauksessa jopa suunnitella. Kalleinta tuotannontekijää, eli inhimillistä työtä kuluu suhteellisesti enemmän kuin millään muulla alalla. Tämän vuoksi muut tuotannontekijät, kuten tilat, täytyy saada halvalla. Halvinta tilaa on sellainen, mikä on jo maksettu, jonka korjaustarve on vähäinen, ja joka on kevyesti hallinnoitu.

Muun muassa lukuisat epäonnistuneet festivaalit ovat osoittaneet, että Oulusta puuttuu kulttuurityölle tarpeellista yrittäjätoimintaa.Tuntuu omituiselta, että taiteilijat itsekään eivät tätä ääneen tiedosta.Tehokkaat välittävät organisaatiot, eli taiteilijoiden ja suurten instituutioiden, tekijöiden ja yleisön väliset touhuajat ovat joka taiteenalalla ammattimaisen työn edellytys, aivan samoin kuin ovat välttämättömiä maanviljelijän ja leivänsyöjän välissä toimivat yrittäjät. Oulun alueen markkinat kulttuurialalla ovat pienehköt ja huonosti kehittyneet. Tehokkaammaksi ja siten kannattavaksi voisi tuotantotoiminta tulla yhteisen osoitteen kautta. Tietotaito kasautuisi ja tulisi yleiseen käyttöön, kun alan ihmiset olisivat päivittäin tekemisissä keskenään. Samoin ehkä yhteydet edemmäksi, ja etevät maakunnalliset toimijat pääsisivät paremmin maailmalle.

Käytännöllisten etujen lisäksi on yhteisöllisyydellä tietysti myös meininkiä kohottava vaikutus. Taiteilijan työ on yksinäistä puuhaa, ja ankara itsekritiikki ja koko työn kyseenalaistaminen kuuluu ammatinkuvaan. On helpompi pysyä työvireessä, kun ympärillä työskentelee muitakin. Tämän lienee allekirjoittaa suurin osa ihmisistä alasta riippumatta, jopa marjanpoimijat.

ulun tapa tuhota menneisyyttään on jo valtakunnallisen kauhistelun aihe. Kaupungin imagolle on vaarallista päästää enää yhtään merkittävä taloa peruspilattavaksi. Unescon alaisuudessa on listattu Suomen 32 merkittävintä modernia rakennusta. Koko Pohjois-Suomesta löytyi yksi kohde: SOK:n talo Kansankadulla. Talon kohtalo on nyt vaakalaudalla. Säilyttävin vaihtoehto talolle on vapaa kulttuurikäyttö, ja se myös palvelee parhaiten kaupunkikeskustan vireyttä. Rahoitustarve voi pysyä kohtuullisena: Helsingin lisäksi myös mm. Englannista löytyy rohkaisevia esimerkkejä siitä, että vastaavat hankkeet voivat olla kannattavaa kiinteistötoimintaa.

Kaupunkihan joutuu käyttämään kaikki liikenevät varansa teatterinsa remonttiin ja remontin aikaisten tilapäistilojen remonttiin. Mutta vastuustaan Oulun kaupunki ei silti pääse. Meneillään olevassa alueen kaavatyössä puututaan joka tapauksessa rakennuksen ja sen ympäristön kohtaloon - mielenkiintoista seurata, joko aika on kypsä kulttuurikaupungille.

Kirjoittaja on oululaisen Mieskuoro Huutajien johtaja.

Artikkelin lähde Kaleva