Kansanomainen karjalainen

Siinä missä tehtävänsä jättänyt arkkipiispa Johannes oli suuri kreikkalaisen ortodoksisuuden ystävä, on uusi arkkipiispa Leo, 53, (siviilinimeltään Leo Makkonen) enemmän kallellaan Suomen itärajan suuntaan ja sen taakse: Karjalaan ja Venäjälle.

Arkkipiispa Johanneksen ja Moskovan patriarkaatin välit tulehtuivat pahoin viime vuosikymmenellä, kun Johannes hoiti Viron kansallisen ortodoksisen kirkon esimiehen tehtävää. Tuolloin Leo pidättyi liittymästä kiistassa käytyyn polemiikkiin ja toivoi pikaista sovinnon löytymistä.

Leon aikana välien Moskovaan voi odottaa kohentuvan. Hän tuntee henkilökohtaisesti Moskovan ja koko Venäjän nykyisen patriarkan Aleksi II:n. Ennen nykyistä tehtäväänsä Aleksi jopa kävi Oulussa Leon vieraana.

Leo itse on Salmista evakoksi lähteneiden siirtokarjalaisten lapsi. Vaikka hän on syntynyt Pohjois-Savon Pielavedellä ja Savossa kasvanutkin, hän pitää itseään nimenomaan karjalaisena eikä savolaisena.

Itärajan takana Leo käy usein vieraillen milloin Vienassa tai muualla lähialueella, milloin vaikkapa Tverin karjalaissaarella Moskovan lähellä. Leo on myös toiminut useita vuosia Karjalan kielen seuran puheenjohtajana.

Myös ortodoksisten kolttien asiaa Leo on halunnut pitää esillä. Heihin ja heidän kulttuuriinsa Leo on kertonut olevansa suorastaan rakastunut.

Harrastuksikseen Leo ilmoittaa Karjalan kielen ja kulttuurin ohella kirkkotaiteen. Kuka kukin on -hakuteoksesta ei ilmene, että hän pitää myös vauhdista. Satojentuhansien kilometrien virka-ajojen ohella piispa Leo on nimittäin ollut ajoittain ralleissa kartanlukijana.

”En tykkää turhasta viivyttelystä”, Leo totesi syntymäpäivähaastattelussaan muutama vuosi sitten. Leon tuntevat vahvistavat tämän ominaisuuden. Leo tekee nopeita päätöksiä, touhuaa pontevasti monissa asioissa mutta ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen.

Leo ei myöskään ole suurten visioden teologi, mutta ominaisuus, josta uutta arkkipiispaa kiitetään, on hänen kansanomaisuutensa. Leo on aina viihtynyt tavallisten riviseurakuntalaisten joukossa ja on erityisen suosittu monien ortodoksiseurakuntien kantaviin voimiin näihin asti kuuluneiden karjalaisten mummojen keskuudessa.

Ortodoksisen pappistutkinnon Leo suoritti vuonna 1972. Vuosina 1972-73 hän toimi pappina Ilomantsissa, vuodet 1974-79 Turussa, minkä jälkeen hän tuli valituksi Joensuun piispaksi. Sieltä hän siirtyi Oulun ortodoksisen hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi vuonna 1980. Oulusta hän siirtyi vuonna 1996 Helsingin metropoliitaksi.

Ortodoksisen kirkon piispa ei voi olla naimisissa. Leo on leski. Hän on siitä harvinainen ortodoksipiispa, että hänellä on lapsi. Leon vaimo kuoli vuonna 1977, kun perheen Tanja-tytär oli kaksivuotias.

PEKKA MIKKOLA

Artikkelin lähde Kaleva