Teatteritalon pulska poikanen

Arkkitehti-suunnitelma

Oulun kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus. Luonnossuunnitelma "Encore B". Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy.

Oulun kaupunginteatterin peruskorjaussuunnittelu on edennyt vaiheeseen, jossa kolmen julkisuudessakin esillä olleen vaihtoehdon pohjalta on laadittu uusi luonnos. Sen ovat hyväksyneet jatkosuunnittelun pohjaksi sekä hankkeen rakennustoimikunta että kulttuurilautakunta, viimemainittu kuluvan viikon tiistaina.

Suunnitelmassa on otettu huomioon viranomaisten esittämä kritiikki. Kaupunkikuva­työryhmä evästi suunnittelua vaatimalla, että teatteritaloa ei saa laajentaa kauppatorin puolelle. Pikisaaren sivustallakin laajennuksen tulee pysyä teatteritalon nykyisen tontin rajojen sisällä.

Museovirasto esitti, että vanhan teatteritalon tulee jatkossakin erottua selvästi omana rakennuskappaleenaan: sen julkisivuja ei saa jatkaa, vaan laajennuksen tulee olla vanhaa lyhyempi ja matalampi.

Talon rajat on siten paalutettu joka suuntaan. Varmuuden vuoksi teatterin laajennusosa on komennettu kyykkyyn vanhan rakennuksen taakse. Lähtökohta ei ole kovin hedelmällinen, sillä laajennus on liian suuri kätkettäväksi.

Laajennuksen pääosan muodostavat lavasteiden kokoonpanohalli sekä työpajat. Suuret tilat ovat muodoiltaan suurpiirteisiä. Jos vanha teatteritalo muistuttaa jossain suhteessa tehdashallia, nyt tehdashallin pitäisi muistuttaa teatteria.

Viranomaisten mielestä laajennus saa - ja sen jopa tulee - olla materiaaleiltaan ja julkisivujäsentelyltään vanhasta poikkeava.

Naapuruston Radisson-hotelli on kertaalleen laajennettu toistamalla mahdollisimman tarkoin alkuperäisen osan muotoja ja materiaaleja. Tarkkasilmäinen havaitsee kuitenkin eron, sillä materiaalit vanhenevat eri tavalla.

Koska laajennuksen naamiointi vanhan rakennuksen jatkeeksi on käytännössä tuomittu epäonnistumaan, onkin realistista lähteä siitä, että se joka tapauksessa erottuu. Mikä on erottumisen aste ja mitkä ovat siiihen käytettävät arkkitehtoniset keinot, on suunnittelijan purtava pähkinä. Erottua pitäisi mutta ei liikaa.

Suunnittelun takaperoinen marssijärjestys tuntuu nyt kostautuvan vähintään yleisenä hämmennyksenä.

Perinteisen menettelytavan mukaan edettäessä ensin pohditaan asemakaavoituksen yhteydessä, minkäkokoisia ja -muotoisia rakennuksia sijoitetaan mihinkin paikkaan. Tällöin otetaan luonnollisesti huomioon alueelle kohdistuvat välittömät ja tulevaisuuteen sijoittuvat käyttötarpeet sekä punnitaan niiden vaikutukset monelta kannalta.

Kun yksittäisiä rakennuksia ryhdytään suunnittelemaan, tiedetään jo tilaohjelmaa laadittaessa, mitä rakennuspaikalle on mielekästä sijoittaa. Kun hankkeet etenevät sovituissa raameissa, ei suunnitteluprosessin kestäessä tule yllätyksiä.

Nyt viranomaisten reaktio haiskahtaa paniikilta: tapahtunut vahinko on rajattava mahdollisimman pieneksi ja näkymättömäksi.

Oletettavasti luottamus­henkilötkin raapivat päätään ihmeissään: teatterin peruskorjauk­sen tilaohjelmasta päätettäessä onkin epähuomiossa tullut linjatuksi Vänmannin saaren asemakaavallisen ratkaisun peruslinjat.

Arkkitehtipariskunta Jaatisen suunnitelman mukaan saarelle olisi pitänyt rakentaa nelikerroksinen kaupungintalo sekä 22-kerroksinen kirjaston varastotorni. Kaupungintalo oli suunnitelmassa suunnilleen nyt suunniteltavan teatterin laajennuksen kokoinen, mutta sijaitsi teatteritalosta selvästi erillään.

Jos laajennus toteutuu nyt esitetyssä muodossa, on kyseenalaista, mitä kaupungin­talon tontille enää sen jälkeen mahtuu.

Pienempi laajennusosa olisi tietenkin helpompi ratkaista. Apulaiskaupunginjohtaja Silja Hiironniemen mukaan tilaohjelmaa ole mahdollista supistaa, sillä se edellyttäisi valtuuston pyörtävän tekemänsä päätöksen. ”Suunnitellut tilat ovat nykyaikaisen teatterin tekemiselle välttämättömät”, Hiironniemi sanoo.

Vaikka tilatarpeita ei kyseenalaistaisikaan, pohdituttaa kysymys, onko kaikkien tilojen oltava aivan välittömässä yhteydessä vanhana teatteritaloon. Verstaiden kohdalla tämä on selvää, mutta entä sauna-kuntosali tai polkupyörävarasto?

Uusimmista luonnoksista tuntuu henkivän tilanteen vaikeus. Vanhan rakennuksen linjat pakottavat uuden tiukkaan muottiin. Arkkitehdin työvälineistä monen käyttö on kielletty tai suuresti rajoitettu. Lähtökohtien kanssa on mahdollista elää, mutta parhaaseen mahdolliseen ei päästä pelkästään ehkäisemällä huonointa.

Aikaisemmissa luonnoksissa mukana oli vaihtoehto Teatropolis, jossa laajennus ja vanha rakennus oli erotettu toisistaan sisäpihalla. Yhteys verstaiden ja näyttämön välillä järjestyi kulkusillan kautta.

Tällainen napanuoraratkaisu antaisi mahdollisuuden sommitella laajennusosaa vapaammin. Se edellyttäisi kuitenkin rakennuspaikan väljentämistä, jotta laajennus voisi elää reilusti omaa elämäänsä. Ratkaisu voisi olla saaren kokonaisuuden kannalta onnellisempi.

Möhkälemäisen teatteritalon sijaan syntyisi kahden rakennuksen sommitelma, joka vapaampien lähtökohtiensa vuoksi olisi todennäköisesti arkkitehtuuriltaan kiinnostavampi. Samalla se toisi saaren rakennusmassoitteluun sitä rakeistavan ja pehmentävänkin elementin, joka saattaisi helpottaa tulevien rakennusten suunnittelua.

Hyvä lopputulos on vielä täysin mahdollinen. Se edellyttää kuitenkin rakennus­suunnittelun ja asemakaavallisten tarkastelujen sujuvaa yhteensovittamista.

Avoimen ja luovan yhteistyön tuloksena voi syntyä ympäristöään parantavaa rakentamista. Sellaisessa myös vanhat rakennukset voivat hyvin.

JOUKO KUNNAS

arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy

Kylki kyljessä. Encore B:ssä viranomaisten ohjaus on pusertanut teatteritalon laajennuksen vanhan rakennuksen kylkeen.

arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy

Kohti omaa elämää? Nyt hylätyssä Teatropolis-vaihtoehdossa tutkittiin mahdollisuutta levittää laajennusosaa Jaatisten kaavassa kaupungintalolle varatun tontin suuntaan.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva