Mies ja piano yhtä puuta

Konsertti

Oulun kaupunginorkesterin Sinfoniakonsertti 5 Madetojan salissa 18.10. Miklos Spanyi, cembalo, piano ja orkesterinjohto.

Klaveerisoittimien unkarilainen erikoismies Miklos Spanyi on merkinnyt Oulun seudun musiikkielämälle onnekasta muuttovoittoa.

Tämä kaupunginorkesterin konsertti - jonka valokeilassa lämmitteli nuori Wolfgang Amadeus Mozart - oli jälleen tyylikäs näyte Spanyin muusikkoudesta, siihen liittyvästä kyvystä saada ympäristökin inspiroitumaan.

Spanyin soitosta välittyy hienostunutta autenttisuuden kulttuuria. Oma minä ei paisu yli partituurin. Kyse ei liene vaatimattomuudesta sanan yleismerkityksessä, vaan huolellisesta paneutumisesta säveltäjään ja aikakauteen.

Rohkeampaa nuoteista irrottautumista kapellimestari-solistilta kaipasi etenkin konserttojen pikku kadensseissa.

Spanyi ei olekaan varsinainen pianovirtuoosi, vaikka hän levyttää BIS-yhtiölle Carl Philipp Emanuel Bachia urakalla. Hän ensin tutkii, ja sitten toteuttaa, olipa kuulijana mikrofoni tai salillinen yleisöä.

Torstaina Spanyi toimi täydellisessä harmoniassa konservatorion satavuotiaan Steinwayn kanssa: pehmeitä sointivärejä, harkittuja rakenteellisia painotuksia kera yhteisen viestin, että olemme aina tunteneet voimakasta kiintymystä Mozartin varhaiseen musiikkiin.

Kiintymystäpä hyvinkin, ajatellaan vaikka Pianokonserton B-duuri KV 238 Andante un poco adagio -osan kaunista détaché-henkistä linjakkuutta tai sitä, miten Sinfonian D-duuri KV 48 yksinkertainen Menuetto ei taiteena edellytä minkäänlaista kapellimestarin piiskausta ja tanssiluonteen kiistämistä.

Musiikki kelpaa sellaisenaan, vaikutus on välitön. Toisaalta Pianokonsertto D-duuri KV 175 oli jo yleissävyltään astetta paria määrätietoisempi ja luonteikkaampi.

Kun kapellimestari hoitaa työnsä pianoa tai cembaloa samalla sormeillen, orkesterin on toimittava valppaasti, kuten Oulun kaupunginorkesteri nyt pääosin tekikin.

Siitä huolimatta neljä Mozartin teosta perätysten oli aivan riittävä määrä, etenkin kun tietty kamarimusiikillinen keskiarvoisuus liittyi illan aikana väistämättä mukaan kuvioihin.

Soitinryhmistä nelimiehinen käyrätorvisektio oli Sinfoniassa F-duuri KV 130 nesteessä muu nmuassa korkeiden äänten ja armottomien puhtausvaatimusten takia.

Rikkeittä cornistit eivät selvinneet, mutta kunnialla kuitenkin, jos ja kun vaatimustasossa pitäydytään kotimaisessa odotushorisontissa.

ESKO AHO

Artikkelin lähde Kaleva