Artikkelin lähde Kaleva
Äimärautio sietää sadetta
Ravit
Veli-Pekka Somero
OULU Syksy on tehnyt tuloaan jo tovin, mutta Äimäraution raviradalla sitä ei ole entiseen malliin huomannut. Kaksissa viime raveissa kuskit ovat olleet poikkeuksellisen puhtaita, eikä rata ole ollut ollenkaan niin kurainen ja huonokuntoinen kuin olisi kaiken järjen mukaan olettanut.
”Näin olen minäkin asian nähnyt. Kiitosta radan kunnosta on tullut muiltakin”, vakuuttaa oululainen Mauri Jaara, joka aikoinaan toimi vuosikaudet Oulun ratatreenarina ja vaikuttaa nyt Pohjois-Suomen hevosurheilukeskuksessa Ruukissa.
Kun aikaisempina vuosina ohjastajat, omistajat ja ravien järjestäjät ovat keväällä ja syksyllä tuijottaneet kauhunsekaisin tuntein säätiedotuksia, voivat he nykyään kuunnella meteorologien sanomaa huomattavasti huojentuneimmin mielin.
”Ennen rata meni sateella luikkaaksi ja hirveän raskaaksi. Viime keväästä asti pinta on ollut parempi. Materiaali on nykyään karkeampaa, joten se päästää veden paremmin läpi. Sade ei ole enää katastrofi”, Jaara näkee.
Äimäraution raviradan toimistonhoitaja Markku Nisula vahvistaa Jaaran näkemyksen.
”Emme ole ajaneet radalle ollenkaan enää liejuksi menevää materiaalia. Olemme olleet pojille myötämielisiä”, Nisula heittää huumorilla.
Gurun ohjeilla
Radan pintaa on kehitetty Äimärautiolla pikku hiljaa. Maan pääradan Vermon ratamestari Ilmo Kalatie on antanut oululaisille ohjeet, miten radan pintaa parannetaan. Työ on tuottanut tulosta, eikä rataa ole takavuosien malliin haukuttu avoimesti ja julkisesti.
”Nyt on tullut onnistumisia ja iloitsemme niistä. On syytä kuitenkin muistaa, että näillä leveysasteilla olosuhteet ovat epävakaat ja ala on niin vaikea, että yllätyksiä voi tulla. Asiat ovat silloin hyvin, kun kentältä ei kuulu moitteita”, Nisula veikkaa.
Markku Nisula on toiminut välittäjänä ohjastajien ja radan kunnossapitäjien välillä. Vuorovaikutus on tärkeää, sillä kuskien antama palaute radan kulloisestakin kunnosta antaa osviittaa jatkoon.
Nisula tietää, minkälaista on vastailla kritiikkiin radan kunnosta.
”Pintamateriaali vanheni aikanaan, ja jouduimme tekemään pienellä budjetilla uudistuksia 1990-luvun puolivälissä. Kausi alkoi remontin jälkeen liian aikaisin. Muutaman epäonnistumisen jälkeen rataamme moitittiin aina huonoksi”, Nisula muistelee.
Yksi oleellisesti radan kuntoon - oli se sitten Äimäraution ravirata tai joku muu - vaikuttava asia on maapohja. Äimärautiolla se on hiekan sijaan savipohjaista, eikä mitenkään edullista sateiden saapuessa.
”Toissa kesän aikana syvensimme koneilla ojia, mikä vaikutti suotuisasti radan kuntoon”, Nisula tietää.
Hedelmällinen yhteistyö
Nisula kiittää yhteistyötä, joka on vuosikaudet vallinnut Pohjolan Hevosystävien ja Oulun kaupungin kesken. Siitä huolimatta, että kaupungin työntekijöillä on omat työaikansa, hätätapauksissa on apua löytynyt yötä myöten.
”Yhdessä olemme rataa laittaneet. Yhteistyö Äimäraution henkilökunnan kanssa on toiminut moitteetta”, Oulun kaupungin liikuntaviraston kunnossapitomestari Antero Puoskari vastaa.
Karkeampi pintamateriaali on helpottanut myös Puoskarin johtaman traktoriarmeijan hommaa.
”Pintaa on voitu työstää, vaikka olisi satanutkin.”
Puoskarin mukaan radan laitto ei ole vieläkään ongelmatonta.
”Rospuuttokelit ovat vaikeita. Syksyn ja kevään haittana ovat radan jäätyminen”, Puoskari sanoo.
Kaupungilla on 7-8 miehen kyvykäs koneisto, joka hoitaa Äimäraution kaviouraa.
”Hyviä ammattimiehiä. Minä kysyn heiltä neuvoa, eikä päinvastoin”, Puoskari heittää.
Lauantaina ravataan mitä ilmeisimmin lähes kesäradalla. Sateet ovat näillä näkymin väistyneet.
Oulun V75-kierroksen suurimmat suosikit löytyvät Aki Antti-Roikon ohjaksista. Turotuulen, Ann Newtonin ja Sir Blackstarin menestymisistä on paljolti kiinni, minkälaisia rahoja V75-peli palauttaa.
Toisille sopii, toisille ei
OULU Rattailla kuraa väkisinkin nielemään joutuva Mauri Jaara on myös iloinen, että rapaa lentää nykyisin vähemmän kuin ennen. Pahimmillaan kurakeli voi olla turvallisuusriski.
”Näkyvyys saattaa mennä ja se vaikuttaa ajosuoritukseen. Ikäväähän se kaikkien kannalta on, kun kura lentää. Hevosetkaan eivät tykkää. Kuraradalla ne eivät saa pitoa yhtä hyvin”, Jaara laskettelee.
Hevoset ovat erilaisia ja ne suhtautuvat olosuhteisiin eri lailla. Jaaran mukaan ei niinkään hevosen koko vaan sen jaksavuus ja rohkeus määräävät sen, sopiiko raskas rata sille vai ei.
”Hevosesta on päältäpäin vaikea nähdä, kulkeeko hevonen kuralla vai ei. Toisille keliolosuhteet ovat toisia tärkeämpi asia. Pidon merkitys on tärkeä asia”, Jaara hahmottaa.
Lähtöratojen merkitys kasvaa, mitä raskaammaksi olosuhteet menevät.
”Takaa on vaikeampi tulla ja kiertää. Keulapaikan ja sen läheisyydessä ravaamisen merkitys korostuu. Erityisesti näin käy Oulussa, sillä jos loppukurvissa joutuu ulos, ei loppusuoralla enää ehdi”, Jaara harmittelee.
Oulun V75-kierroksella Jaaran ajokeilla on hankalat lähtökuopat. On My Mind ja Kaltt Capitain starttaavat 12. lähtöradalta ja Flicktex Lillankin numerolta kymmenen. Neljäs ajokki Texver on takamatkalla.
”On My Mindille ja Flicktex Lillanille en toivoisi tammahevosina kurakeliä. Kaltt Capitainia kura ei riskinä hevosena haittaa ja ratakettu Texveriä se jopa suosii”, Mauri Jaara analysoi. (V-PS)
Artikkelin lähde Kaleva