Artikkelin lähde Kaleva
Sadunlukijat eivät surkastu
Eeva Kauppinen
OULU ”Satu on avara tila. Sadunlukijat eivät surkastu”, vakuuttivat Lintulammen koulun Lorkka-ryhmän tytöt Sadun päivän tilaisuudessa entisellä koulullaan.
Suomen Kirjailijaliiton tapahtumaan saapuivat noin 150 oppilaan vieraiksi ja jututettaviksi myös kirjailijat Sinikka Nopola Helsingistä ja Tapani Bagge Hämeenlinnasta.
”Kirjoittajan täytyy eläytyä siihen mitä kirjoittaa. Saamme kirjailijoina elää monta elämää”, Nopola totesi.
Se sopi vastaukseksi koululaisten kysymykseen, eikö kirjojen kirjoittaminen pitkästytä.
Lintulammen koulussa haluttiin myös tietää, väsyvätkö kirjailijan kädet ja siirtyvätkö oman arkielämän tapahtumat kirjoihin.
”Niitä täytyy parannella, että tarina lähtisi lentoon”, myönsi Sinikka Nopola.
Kun hänen oma poikansa sukelteli alle 3-vuotiaana Ruotsin-laivalla alasti pallomeressä, kirjailija ja kirjoittajaduon toinen puolisko Tiina Nopola sijoittivat kohtauksen muunneltuna kirjaan Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa (Tammi 1992).
Bagge paljasti, että hänen omia työkokemuksiaan kaatopaikan vahtina, postimiehenä ja antikvariaatissa löytyy Korhonen-sarjan kirjoista. Ensimmäisessä Korhosessa - Korhonen ja kadonnut faija (WSOY 1993) - Aki Korhonen on postissa töissä ja hänen isänsä kaatopaikan vahtina.
Omaa lepatusta
Kirjailijat kertoivat Lintulammen ala-asteella, millaisia he olivat koululaisina. Se liittyi lasten esittämään kysymykseen, kuinka heistä tuli kirjailijoita.
”Minulla oli ongelma, että halusin koko ajan keksiä kertomuksia. Olin lapsena vähän niin kuin rauhallinen Erkki, halusin tarkkailla ja kuunnella toisia. Koulussa olin ihan omissa maailmoissa. Sisältä päin olin levoton - päässä oli omaa lepatusta”, kuvaili Sinikka Nopola.
Rauhallinen Erkki johon Nopola itseään vertasi on juuri painosta tullut Nopoloiden ensimmäinen kuvakirja. Sen on kuvittanut Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kuvittaja Markus Majaluoma.
Baggen mielestä Nopolan kuvaus kuulosti osin tutulta.
”Kirjoitin pitkiä aineita ja luokkalehtijuttuja, joissa minä ja kaverit seikkailtiin. Tallella on sata sivua kavereiden kanssa tehtyä jatkokertomusta - ja se on vielä kesken”, vihjasi Bagge.
Kuudennella luokalla opettaja oli houkutellut joukkion kirjoittamaan muutaman sivun aineen sijasta muutaman kymmenen sivun mittaisen kirjan. Opettaja myi sen sitten paikalliselle lehdelle 80 markalla, ja Bagge päätteli, että hänestä voisi tulla kirjoittaja.
Bagge kirjoittaa lapsille, nuorille ja aikuisille. Kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut 60 Jerry Cottonia ja 30 Finn Westiä sekä tv-sarjoja.
Baggen uusin kirjallinen hahmo on scifihenkinen Otto, jonka ensimmäinen osa Otto ja Plejadien lähettiläs ilmestyi viime vuonna ja jatko-osa Otto ja Dracon siepparit (Tammi 2001) juuri.
Poliisiosasto tiedottaa
Suomen Kirjailijaliitto on järjestänyt Sadun päivän tapahtuman vuodesta 1993 vuorotellen eri paikkakunnilla ympäri Suomea.
Sadun päivän idea on edesmenneeltä kirjailijalta Kaarina Helakisalta, jota Lorkka-ryhmäläiset Reetta Lehtonen (11 v), Hanna-Reetta Heikkinen (15 v), Viiru Lehtonen (14 v) ja Minna Rinne (14 v) aluksi siteerasivat.
Oulun pulverikirjeiden päivänä tyttöjen ihan ensimmäiseksi lukema Jukka Itkosen runo Ankarasti kielletty eläin oli suorastaan iskevä. Itkosen Be & Pop -kokoelmasta (Otava 1997) löytyvä runo alkaa näin:
”Kaupungin poliisiosasto tiedottaa: kaupungilla on kuultu, nähty tai luultu, liikuskelevan eläimen, otuksen tai olion, josta toistaiseksi tiedetään vain tämä: siitä ei tiedetä mitään.”
Lintulammen ala-asteen jälkeen kirjailijavieraat ja Lorkka-ryhmä esiintyivät vielä Oulunsuun koululla.
Eeva Kauppinen
Saisiko nimmarin? Mona-Lisa pyrähti kirjailijavieraiden luo Lintulammen ala-asteella ja pyysi lappuselle Sinikka Nopolan nimikirjoituksen. Lapun toiselle puolelle omansa raapusti Tapani Bagge.
Artikkelin lähde Kaleva