Saunarannasta elinvoimia

50-vuotias

Varpu Vilkuna-Uusitalo Nivalassa.

Työstä tultuaan paikallislehden toimittaja, kirjailija Varpu Vilkuna-Uusitalo on käynyt uimassa Malisjoesssa ja tuntee taas jaksavansa. Tavallisesti uintia edeltää sauvakävely. Uiminen joessa vuodenajasta riippumatta on tapa jo kuuden vuoden takaa, paljon ennen kuin yleisesti alettiin ymmärtää avantouinnin virkistävä ja tervehdyttävä vaikutus.

Saunarantaan savusaunan lämmittelyyn hän ei kaipaa kaveria. Hän viihtyy siellä itsekseen pitkät ajat, eikä rupea sitä kiireessä tekemäänkään. ”Hillitöntä yksinolon hurmaa haluaisin kokea nykyistä enemmän”, hän toteaa ja lainaa Nuuskamuikkusta.

”Nykyajan meininkiä, jossa pitäisi helposti ja heti saada kaikki ja vielä isolla metelillä, kammoan. Näyttää, ettei vaivannäön siunausta ymmärretä.”

Hän on juuri saanut valmiiksi Pula-oopperan libreton, jota hän on kirjoittanut yhdessä Jaakko Alatalon kanssa. Olo ei silti ole tyhjä. Oopperan tekeminen on vasta alussa. Käsikirjoituksen kirjoittaminen on ensimmäinen vaihe oopperassa, jonka kokoaminen on satojen ihmisten yhteistyön tulos.

Varpu Vilkuna-Uusitalo ei pääse oopperasta irti vielä pitkiin aikoihin. Voi olla, että säveltäjä Ilkka Kuusisto ottaa yhteyttä pian ja kysyy, minkä sanan tähän ja tähän voi laittaa, vaikka hän olikin sitä mieltä, että harvoin saa näin valmista librettoa eteensä. Pula-ooppera on Kuusistolle 12:ta.

Ooppera, joka sijoittuu 1930-luvun pula-aikaan, jolloin nivalalaiset ja lähiseudun talonpojat nousivat konikapinaan, on määrä esittää vuoden 2004 kesällä.

Hinku kirjoittaa on suuri. ”Aina on jotain pientä tekeillä”, kirjailija sanoo. Jaakko Alatalon kanssa on yhteistyösuunnitelmia, mutta vielä ei ole aika tarkemmin paljastaa mitä.

”Yritän puhua maaseudun puolesta keinoilla, mitä minulla on, eli kirjoittamisella ja luonnollisesti vielä naisnäkökulmasta.”

Hänestä tuntui librettoa kirjoittaessaan päivä päivältä enemmän, että Pula-oopperan sanoma on yhä ajankohtaisempi näinä maaseudun näivettämisen aikoina.

”Jos tällä vauhdilla pakkaudutaan yksiin paikkoihin ja toiset jäävät tyhjiksi, sanoma on vuonna 2004 vielä ajankohtaisempi. Ihmisten hätä on suuri, ja aihetta kapinaan olisi.”

Hän ei ymmärrä kenen etua on, ettei kukaan voi hyvin, eivät pakkautujat eivätkä jäävät.

Vilkuna-Uusitalo on itse isohkon maalaistalon tyttö ja joutunut pienestä saakka tekemään paljon töitä. ”Jos nyt pitäisi lasten ja nuorten tehdä niin paljon, olisi sosiaalitanttoja pellon pientareet mustanaan kauhistelemassa”, hän tuhahtaa.

Sitä myöden hän on kasvanut työtä pelkäämättömäksi: ei pelkää haasteita ja jos ei heti osaa, oppii.

”Jokainen tekee joskus jonkun asian ensimmäisen kerran. Ei se ole sen kummempaa. Siitä Pula-ooppera on hyvä esimerkki.”

Vilkuna-Uusitalo oli aikanaan innokas seurakuntanuori. ”Se oli hyväksytty yhteisö päästä kotoa toisten nuorten joukkoon. Se oli puhtaimman ja raikkaimman ilon aikaa.”

Seurakunnan nuorisotyö viitoitti ensimmäiseen ammatinvalintaan, kirkon nuorisotyöntekijäksi. Vilkuna-Uusitalo piti työstään ja oli virassa 11 vuotta. ”Kumpi viitoitti kumpaa?” hän kyselee tänä päivänä. Jo lapsena kirjoissa kerrottiin kerhoista. Hän ajatteli, että kun hän olisi iso, kerhoja kyllä olisi, jos se hänestä riippuisi.

Kirjoittaminen alkoi olla säännöllistä 1980-luvun puolivälissä. Hän kirjoitti paikallislehteen pakinoita ja vähitellen toimituksellisia juttuja. Hän suoritti tiedottajatutkinnon ja kirjoitti myös valtakunnallisiin erikoislehtiin. Hän haki paikallislehteen toimittajaksi ja pääsi.

Kari Levolan luovan kirjoittamisen kurssilla vuonna 1990 Varpu Vilkuna-Uusitalosta tuntui, että häntä tyrkitään oikeaan suuntaan. Oli aika kirjoittaa isompaa. Ensimmäinen romaani Rulla hyväksyttiin samana syksynä kirjankustantamon kustannusohjelmaan. Siitä on menossa toinen painos.

Häneltä on ilmestynyt kolme muuta romaania ja yksi lastenkirja. Viimeisintä Marmoritaivasta lukuunottamatta muutkin ovat loppuunmyydyt. Kaikki hänen kirjansa kertovat nuorista ihmisistä ja sijoittuvat maalle.

Maalla Vilkuna-Uusitalo asuu ja nuoria on ympärillään. Tuomas on seitsemännellä, 18-vuotias Siiri on lukiossa, eikä asu enää kotona, ja 19-vuotias Mikko tekee matkatyötä ennen kuin astuu varusmiespalvelukseen,

”Pienikin vapaa hetki tahtoo mennä olemassa olevan kunnon ylläpitämiseen, jotta jaksan tehdä töitä. En harrasta oikein mitään. Harrastuksista näyttää tulevan aina työ. Lukeminen antaa sekä mielenvireyttä että on ammattitaidon ylläpitämistä.”

Varpu Vilkuna-Uusitalon syntymäpäivävastaanotto on tänään Maliskylällä Uudentalontiellä kello 11:stä eteenpäin.

LIISA LEHTO-PEIPPO

Liisa Lehto-Peippo

Maaseudun puolesta. Varpu Vilkuna-Uusitalo aikoo puhua maaseudun puolesta keinolla, joka hänellä on, eli kirjoittamalla. Hän itsekin asuu maalla. Talo Uudentalontiellä täyttää sata vuotta.

Artikkelin lähde Kaleva