Suurella joukolla monipuolisesti

Konsertti

Suuri puhalluskonsertti Länsi-Lapin ammatti-instituutin juhlasalissa 14.10. Länsi-Pohjan musiikkiopiston puhallinorkesteri ja Provinssin puhallinorkesteri johtajanaan Pekka Svala, Oulun seurakuntien ja konservatorion puhallinorkesteri johtajanaan Juha Pisto ja Suuri Puhallusorkesteri, johtajanaan Elias Seppälä. Sopraanosolistina Suvi Kärkkäinen.

Toista kertaa Kemi-Tornion alueella järjestetty puhallinmusiikin koulutus- ja konserttitapahtuma päättyi kaikkien osanottajien yhteiseen suurkonserttiin. Mahtavimmillaan esiintyjiä oli kokoonpanossa pitkälti toista sataa ja myös yleisöä oli saapunut ammattikoulun salin täydeltä.

Puhallinorkesterimusiikilla näyttäisi menevän Perämeren kaarella hyvin.

Soittouraltaan nuorimpia olivat musiikkiopiston puhaltajat, joitten esityksessä saattoi havaita perusvarmuutta, joka ei tule pelkästään intensiivisen viikonlopun hiomisesta.

Provinssin puhallinorkesteri kävikin sitten jo astetta vaikeamman ohjelmiston kimppuun. Jacobin Sarjassa sotilassoittokunnalle mitattiin orkesterin omaa loistoa ja Loewen musikaalikappaleissa My Fair Ladystä kyvykkyyttä musiikilliseen yhteistyöhön solistin kanssa. Tapahtuman kokonaisvastuuta kantaneen Pekka Svalan puikosta löytyi vielä aineksia molempaan, vaikka mies vaikuttikin viikonlopun tässä vaiheessa jo aika väsyneeltä.

Suvi Kärkkäinen lepäsi musikaalisävelmien päällä. Ääni kulki vapautuneesti ja Broadway-tyyliin.

Oululaisten puhaltajien esityskappale oli harmillisesti vaihtunut. Madetojan Barcarole ei konsertin tähän kohtaan sijoitettuna pitänyt yleisöä herpaantumatta otteessaan, vaikka itse esitys sujui Juha Piston johdolla ammattimaisesti.

Oulun orkesteri olikin se luuranko, jonka ympärille konsertin jatko rakentui.

Väliajan jälkeisessä osuudessa oli todellista suuren puhallinjuhlan tuntua. Elias Seppälän charmantti hahmo ison orkesterin edessä toi tuulahduksen suomalaisen puhallinmusiikin komentopaikalta.

Torniossa kotirintaman musiikki oli menevää ja iloista. Nuotteja tosin väliin niin tiheässä, etteivät siinä soittajat paljon ehtineet rentoilla.

Bernsteinin Candide-sarjassa ja Sparken Orient Expressissä puhaltimien ja lyömäsoitinten värikylläisyys kisaili rytmisen monimuotoisuuden kanssa. Eri soitinryhmät kaappasivat solistiset osuudet vuorollaan itselleen positiivisella narsismilla. Sillä ei mitään syytä huoleen, kun vieressä puhkuu kymmenen klarinettia.

Suuren orkesterin sointi olikin sen kokoon ja suureksi osaksi ei-ammattilaisuuteen nähden uskomattoman puhdas. Musiikissa oli myös oikeata big band -menoa ja jazzmaista bailauksen tuntua, johon Johanssonin Trumpet Party heitti vaan lisää sytykkeitä.

Mutta kuka rahoittaisi näiden orkestereiden konsertteja ja vaikkapa kouluvierailuja ympäri maakuntia? Sillä ei tämän lajin soitantaa saa jättää vakan alle eikä oppilaitosten omiin harjoitustiloihin.

MARJA MUSTAKALLIO

Artikkelin lähde Kaleva