Rantakatu neljä uuteen loistoon

Teräksen talona tunnettu laivuri Petrellin rakentama uusrenessanssipalatsi entisöidään ja laajennetaan ravintolaksi

Kuvat Eljas Sallmen

Marjaleena Blåfield

Syksyllä 1885 oululaiset voivat lukea laivuri John Petrellin ilmoituksen Kaiku -lehdestä. Ilmoituksessa Petrell tarjoaa vuokralle liike- ja asuinhuoneistoja uudesta talostaan osoitteessa Rantakatu neljä.

Suuria joukkoja Petrellin ilmoitus ei Oulussa tavoita. Asukkaita on kaupungissa kymmenisen tuhatta, Kaiun lukijoita todennäköisesti paljon vähemmän.

Pienestä piilopirtistä Petrell ei kuitenkaan ilmoittele, ei todellakaan. Rakennus on kaunis, kaksikerroksinen tiilestä muurattu uusrenessanssipalatsi. Sen kivijalka on tasokasta graniittia, kauden puoleiset ulkoseinät rapattu vaaleiksi ja monimuotoinen katto tehty pellistä.

Pytingissä on suuren maailman tuntua, korkeita huoneita, pilastereita, katto- ja seinämaalauksia, jotain ranskalaista. Se nousee 20 kyynärän korkeuteen ja kupoli yltää viisi metriä ylemmäksikin.

Ken sen vinttihuoneeseen kiipeää, näkee ja aistii meren, lähisaaret, Oulun linnan rauniot. Talon edustalla torilla käydään kauppaa. Maalaiset myyvät perunaa ja vihanneksia, naurishauvikkaita, kalaa ja lihaa, sylttyjä, tervaa ja kotikutoisia vaatteita. Kaupunki elää merenkulkuhistoriansa viimeistä huumaa. Bergbomin ja Snellmanin kauppahuoneiden purjelaivat lähtevät ja palaat pitkiltä matkoiltaan.

Ja oululaiset tinkaavat, sen taidon he ovat säilyttäneet yhä.

Kokoa palatsilla on tontin verran eli 47 x 72 kyynärää. Sen alakertaan kuuluu aulan lisäksi 18 huonetta. Kymmenen niistä on tarkoitettu liikekäyttöön. Tiilitalon toinen kerros on tehty asukkaille. Siellä vuokralle on tarjolla parikymmentä huonetta.

Talon juoksevia asioita hoitaa Petrellin puolesta Albert Store. Hän saattaa olla sukulainen H.O. Storen Väkiviina-tehtaan omistajille. Oulun ilmoituslehti kertoo myöhemmin, että tehtaan teoksia myydään Petrellin talossa. Niitä voi ostaa vähintään 25 kannun osissa eli 66,25 litraa kerrallaan.

Lokakuussa 2001, 116 vuotta myöhemmin, Petrellin talon ympärillä on vilkasta hyörinää. Vanhan perinteen taitajien, koristemaalareiden, uunimuurareiden ja metalliseppien taidot ovat nyt tarpeen.

Petrellin talo seisoo yhä vankkana ja kauniina kallioperustalla, kaupunki sen ympärillä on toinen. Nyt asukkaita on yli 110 000 ja talon omistajaksi kirjattu liikemies Veikko Lesonen. Vaatimattomana hän käyskelee rakennustöiden keskellä.

Palatsi on heräämässä uuteen loistoon, nyt Uuden Seurahuoneen nimellä. Rakennus- ja entisöintitöissä häärii 70 ammattimiestä.

Lisää tilaakin rakennetaan. Entisen pihan paikalle nousee lasikatteiden korkea osa, joka yhdistää vanhan rakennukseen uuteen, pihan puolelle rakennettuun. Palatsin kokonaispinta-ala nousee kolmeen tuhanteen neliöön.

Niistä kaksi tuhatta tulee neljän eri ravintolan käyttöön. Kookkain ravintolasaleista on Hugo. Sen sydämeksi tulee suomalais-ranskalainen keittiö.

Alakerran saluuna on ristitty Merikapteeni Petrellin mukaan. Mamselli on tehty naisia ajatellen ja Susiteetti, 140-paikkainen yökerho tulee kellarikerroksessa. Näin kertovat ennakkosuunnitelmat.

Artenomit Jenni Sarkkinen ja Päivi Lahdelma sivelevät temperamaalia ylimmän kerroksen vanhan osan seiniin. Sisustyöt ovat kattomaalausten osalta valmiit ja ootratut ovet odottavat seinän vierustalla paikalleen panoa.

Ilmassa on jo kiireen makua, sillä kaiken pitäisi olla valmiina marraskuun lopussa. Ravintoloiden lisäksi rakennukseen tulee luentosali ja kahdeksan kappaletta pienempiä kokoustiloja. Kun kaikki on valmista, kiinteistössä voidaan järjestää yli tuhannen hengen yksityistilaisuuksia. Uuden Seurahuoneen toimitusjohtajana aloittaa Heidi Lesonen, Veikko Lesosen tytär.

Petrellin talon tuntee parhaiten arkkitehti yo. Weikko Kotila. Hänelle yllätykseksi vanhojen rakennustaitojen taitajia ei ollut mahdoton löytää. Vain metallisepän saanti tuotti vaikeuksia.

Kotila kertoo, että palatsin sisustuksesta vastaa kolme eri toimistoa. Hän itsekin on käynyt huonekalujen ostosmatkalla Puolassa. Oikeaa antiikkia sieltä taloon tuodaan.

Kotilan suunnitelmien mukaan, ja kaikkien mahdollisten viranomaisten tutkimusten luvalla, palatsi muistuttaa nyt aiempaa alkuperäistä itseään.

Koristeveistäjä Leo Häkli Piippolasta on saanut valmiiksi talon korkeimmalle kohdalle, vinttihuoneen ”akkunan” molemmin puolin pienet puiset ruusuikkunat ja talon ulkoasua ryhdittävissä joonialaisissa pylväissä kimmeltää tuore 24 kranaatin lehtikulta.

Palatsin historiaa selvittänyt tutkija Pasi Kovalainen selittää talon kansainvälisyyden sillä, että sen suunnittelija, vuonna 1847 syntynyt Hugo Neumann sai oppia kotimaan lisäksi Sveitsissa Zurichin valtion polyteknisessä koulussa.

Vanhojen oululaisten suussa Neuman kääntyy Nöömanniksi ja viittaa - aivan oikein - Nöömannin rantaan. Hugo Neumanin isä Lars olikin merikapteeni.

Vapaa tutkija Markus H. Korhonen on saanut tehtäväkseen kartoittaa kevyesti Oulun entisten Seurahuoneen historiaa. Selvittää miten Oulussa juhlittiin 1800 ja 1900-luvuilla, ketkä juhliin osallistuivat ja mitä aterioilla nautittiin.

Päivi Pussinen irrottaa varovasti toisen kerroksen seinästä tapettikerrosta toisen alta. Vuosikymmenien aikana niitä on kertynyt kymmenkunta. Mahdollisimman monesta niistä halutaan jättää muisto tapeteista koottavaan tauluun.

Toisen kerroksen kakluunit kauniine kaakeleineen ovat kuin korut kattomaalauksin ja ornamentein koristeltujen huoneiden nurkissa. Kakluunien kaakelit ovat tehty tilaustyönä. Mallit kakluuneihin löytyivät naapuritalosta.

Uuden Seurahuoneen kotisivu internetissä kertoo, kuka on pestattu ravintolan johtavaksi hovimestariksi, kuka pääbaarimestariksi. Senkin internetistä saa nähdä, millaisia vanhoja automobiilejä ravintola asiakaskuljetuksissaan käyttää.

Yksi Uuden Seurahuoneen teemallisista vanhan ajan juhlista pidetään aikanaan rautatien kunniaksi. Rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1886. Markus H. Korhonen on jo löytänyt juhlien ruokalistan.

Laivuri Petrell ei asunut koskaan talossaan. Vuonna 1897 hän myi sen ja toinen ostajista, varatuomari Torsten Lundberg muutti asumaan yläkertaan. Lundberg aloitti kiinteistössä rautakaupan pidon. Sitä jatkui aina vuoteen 1980, vuodesta 1939 Rautakauppa Osakeyhtiö Teräksen nimissä. Sen jälkeen tiloissa on toiminut Oulun yliopiston arkkitehtiosasto.

Päivi Pussinen selvittää millaisia vanhoja tapettimalleja yläkerran tiloista löytyy.

Vanha ovi on kuin taideteos ja saa entiset värinsä.

Tyttö maalaa.

Vanha ovi kaariholvin alla avautuu Pakkahuoneenkadulle.

Saneerauksen suunnittelija Weikko Kotila taustanaan vanhaa tiiliseinää.

Käsin veistetyt joonialaiset pylväät on nyt entisöity ja kullattu.

Nämä portaat johtavat kellarikerrokseen.

Valkoinen kaakeliuuni on tehty naapuritalosta löydetyn mallin mukaan. Koristemaalauksissa on käytetty vanhoja malleja ja värejä.

Lidströmin lihakaupan yläkerran uunia voi nyt ihailla Rantakadulla.

Artikkelin lähde Kaleva