Yksityiskohtien saaristoja

Taidenäyttely

Veijo Hukan maalauksia Galleria Harmajassa Oulussa 28.10. saakka.

”Toinen jalkani on Oulun seudulla, toinen Joensuussa”, kertoo taidemaalari Veijo Hukka (s. 1932 Joensuu). Vuosikymmenien työ ja taide ovat täällä, vaikka asuinpaikka onkin palannut juurille Joensuuhun. Edellinen näyttely Oulussa oli pari vuotta sitten.

Galleria Harmajassa moni työ on niin uusi, että värit tuntuvat tuoksuvan.

Veijo Hukka rakentaa maalaustensa perustan useimmiten abstrakteista elementeistä. Tällaiseen pohjaan hän sitten liittää enemmän tai vähemmän esittäviä, vertauskuvallisia yksityiskohtia.

Taiteilija kertoo näiden yksityiskohtien liittyvän elämänkulun yksittäisiin tapahtumiin, raadollisiinkin. Hetkistä mieleenjääneet muistikuvat ovat alkaneet etsiä itselleen hahmoa.

Näiden symbolisten yksityiskohtien koosteet muodostuvat hyvin katkelmalliseksi ja moninaisiksi, abstrakteiksi ja esittäviksi.

Esittävät hahmot palautuvat usein elollisen luonnon alkumuotoihin ja naishahmoihin. Mutta nämä yksityiskohdat eivät oikein löydä toisiaan tai ne seilaavat kuin alkumeressä.

Fragmentaarisuus ja yksityiskohtien rakenteellinen sommittelu on ensisijaisempaa kuin sisältö. Teoksesta ei liene tarkoituskaan lukea johdonmukaisesti eteneviä tarinoita - kuten yleensä naivistien taiteesta. Hukka on vielä sittenkin enemmän abstrakti taiteilija. 1970-luvun naivistin rooli kuitenkin sopi hänelle.

Hukan uusimmissa teoksissa on uudenlaista väljyyttä ja sommittelun tasapainoisuutta. Näin esimerkiksi isokokoisessa teoksessa Kaksi maailmaa (2001).

Siinä vertauskuvallisilla hahmoilla on ympärillään tilaa asettua sommittelullisesti suhteessa toisiinsa. Diagonaali kenttä pyrkii tässä - kuten monessa muussakin teoksessa - pinnan jämäkämpään jakoon.

Vastavärit korostavat jakoa sekä yksityiskohtien keskinäistä jännitettä. Hahmot saavat yhä selvempiä sisältöjä. Vaikkapa Tummien perhosten tiestä (2001) voi jo lukea tulkitsemansa kertomuksen.

Iloa Hukan maalauksissa on niukalti. Omituisten otusten kerho (2000) on poikkeuksia. Sen hahmoista voi jopa lukea tarinan. Työ onkin omistettu lapsenlapselle. Ehkä Don Juanissa (1999) on myös ripaus ironiaa.

RIITTA MÄKELÄ

kuva2

pekka ala-aho

Erilaiset osapuolet. Veijo Hukan temperamaalaus Kaksi maailmaa, 2001.

kuva 4

pekka ala-aho

Mukana ilo. Veijo Hukan guassimaalaus Omituisten otusten kerho, 2 000.

kuva 16

pekka ala-aho

Kohti päämäärää. Veijo Hukan teos Valloittaja, 2001, sekatekniikka

Artikkelin lähde Kaleva