Artikkelin lähde Kaleva
Lääkäri joka ei etsinyt urotekoja
60-vuotias
Markku Ikäheimo Oulussa
Vuosia sitten muuan saksalainen tutkija avasi suonensa ja ujutti suonen kautta putken sydämeensä. Sitten hän käveli yläkertaan ja otatti itsestään röntgenkuvan. Kuva todisti selvästi, että putki oli sydämen sisällä. Uusi lääketieteellinen hoitokeino oli keksitty. Tutkija palkittiin Nobelilla.
Innovaatiosta tuli uusi menetelmä kardiologiassa, jossa esimerkiksi pillien, letkujen ja putkien avulla hoidetaan sydäntä rintakehää avaamatta.
Viimeisen 30 vuoden aikana ala on kehittynyt huimasti, sanoo Oysin kardiologian osaston ylilääkäri Markku Ikäheimo. Kardiologian kehittäjät ja sankarit ovat Ikäheimon mukaan urotekoihin tähtääviä, heroistisia tyyppejä. Sellaiseksi Markku Ikäheimo ei lue itseään.
Kun Ikäheimo tutustui kardiologiaan, ala oli vielä kehittymätön. Heroistiset tyypit hakeutuivat kirurgeiksi tai anestesialääkäreiksi. He nauttivat vaikeista ja ongelmallisista tilanteista.
Mutta nyt kardiologiassakin joudutaan tekemään vaarallisia hoitoja.
”En voi sanoa, että nauttisin hankalista ja kiperistä tilanteista. Kyllä siinä potilaan kohtalo on aina mielessä. Osaanko tehdä oikein”, Ikäheimo pohdiskelee.
”Kyllä se joskus hirvittää. Mutta hyvin harvoin”, Ikäheimo myöntää.
Ikäheimolla tuntuu olevan aimo annos tervettä järkeä ja suhteellisuuden tajua. Hän polttaa sikarin silloin tällöin ja syö hyviä, mutta epäterveellisiä ruokia, useamminkin kuin vain kerran vuodessa.
”Elämässä pitää olla iloja ja hyvä ruoka on yksi niistä eikä se ole aina kovin terveellistä.”
Ikäheimo ei myöskään välitä urheilusta.
”En ole koskaan ollut mikään urheiluihminen. Koululaitos nyhti minulta urheiluinnostuksen pois. Se joka oli urheilussa huono, oli siinä huono ikuisesti. Ei sitä kukaan opettanut. Oli joku peli ja pantiin kaksi hyvää urheilijaa valitsemaan joukkueet ja aina ne riiteli, kumpi joutuu ottamaan minut.”
”Olemme naureskelleet asialle monesti jälkeenpäin. Opettaja treenasi hyviä voimistelijoita lukiossa koko ajan. Sitten pidettiin voimistelutentti. Jokaisen piti näyttää mitä osasi. No Markku, mitä sinä osaat. En kai minä mitään osannut, kun kukaan ei ollut koskaan kiinnittänyt minuun huomiota.”
Ikäheimo kaipaa mennyttä maalaiselämää Utajärvellä, jossa hän eli lapsuutensa. Siellä naapurit auttoivat toisiaan eikä mökin mummokaan jäänyt yksin.
”Meilläkin naapurin mökin emäntä oli vähän originelli. Kesällä hän halusi olla vilpoisasti ja liikkui alushameessa. Tuli meille eikä ollut ketään kotona. Pirtin sänkyyn pani pitkäkseen. Kun kotiväki tuli kotiin, naapurin emäntä kuorsasi sängyssä. Ei siinä sen kummempaa, se oli ihan normaalia.”
Ikäheimo on alkujaan Kannaksen poikia. Koti jäi Pyhäjärvelle Viipurin lääniin.
”Synnyin evakossa Pihtiputaalla 1941. Syksyllä perhe muutti takaisin Karjalaan. Vuoden 1944 suurhyökkäyksen aikana olin vajaa kolmevuotias.”
Ikäheimon ensimmäiset muistikuvat ovat ajalta pian tämän jälkeen. Ikäheimon perhe oli viety Utajärvelle, missä Markku kävi kansakoulun ja myöhemmin myös keskikoulun. Lukion hän kävi Oulun yhteislyseossa.
”Silloin puhuttiin evakoista, nyt pakolaisista. Minäkin olen siis alkujaan pakolainen”, Ikäheimo hymyilee.
Nykysuomalaiset ovat Ikäheimon mukaan itsekkäitä ja kaikki mitataan rahassa.
Ikäheimo pohdiskelee myös tapojen turmellusta.
”Jos ajattelee televisiota, mitä siellä on sellaista, jota viitsii katsoa”, Ikäheimo valittelee.
Elokuvat ovat toista maata, vaikka nekin suureksi osaksi roskaa.
”On hyviäkin elokuvia. Mutta ei sellaisia elokuvia ole joka viikko eikä kuukausikaan.”
Federico Fellini, Ingmar Bergman, Jean Vigo, Jean Renoir ja Alfred Hitchcock. Siinä Ikäheimon suosikkeja.
Sydäntä lähellä ovat myös venäläinen kirjallisuus ja Anton Tshehov.
Ikäheimo puhuu pitkään Tsehovin Kirsikkapuistosta, jonka produktio Oulun kaupunginteatterissa nosti ajatuksia pintaan. Näytelmän todellisia päähenkilöitä eivät olekaan kirsikkapuiston omistajat vaan uuden ajan edustaja, joka osaa aikojen muuttuessa käyttäytyä järkevästi. Hän on tyypillinen toimen ihminen, aivan kuten Anton Tshehov itse. Onko sellainen myös Markku Ikäheimo?
”En samaista itseäni. En ole toimen mies. Meidänkin osastomme ei ole kehittynyt minun vaan yhteisömme ansiosta. Luulen, että olen keskiverto suomalainen mies.”
Keskiverron miehen elämään kuuluu mökkeily Utajärvellä, jossa hän on muun muassa pystyttänyt savusaunan ja rakentanut vajan. Keskiverto mies myös laiskottelee, mutta aina se ei ole kovin hedelmällistä.
”Laiskottelu on hyvä asia, mutta en minäkään osaa oikein laiskotella. Tai kyllä minä laiskottelen, mutta en niinkuin pitäisi. Aina on mielessä, että hommat jäävät venymään.”
Mutta armeijassa noottikriisin aikaan vuonna 1961 Markku Ikäheimokin sai kyytiä. Korialla aliupseerikoulussa kaikki toiminta muutettiin viivytystaisteluharjoituksiksi.
”Me oltiin tosissaan, uskottiin nuoret miehet. Oli tunne, että pannaan kova kovaa vastaa. Ei saatana anneta periksi.”
Sittemmin on spekuloitu ajatuksella, että presidentti Urho Kekkonen olisi itse tilannut nootin neuvostojohdolta.
”Se aiheutti pikkuisen hampaankoloon närää Kekkosta kohtaan. Kekkosen kommervenkit juoksuttivat meitä pitkin kankaita. Se oli semmoista aikaa se.”
Markku Ikäheimo on syntymäpäivänään matkoilla
PEKKA HELIN
Ansioitunut mies. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi vastikään ylilääkäri Markku Ikäheimolle professorin arvonimen. Ikäheimo on myös dosentti Oulun yliopistossa.
Tapio Maikkola
Artikkelin lähde Kaleva