Sanataiteen esittäjistä on pulaa

Arja Päivärinta

SIEVI/HAAPAVESI Oulun läänin eteläosassa juhlivat viikonloppuna sanataiteen esittäjät. Lausujat kokoontuivat katselmukseensa Sievissä ja monologifestivaaleilla Haapavedellä kuultiin alan parhaimmistoa. Sekä lausuntaesityksille että monologille ja estraditaiteelle enemmältikin olisi kysyntää. Esittäjistä on pulaa, vaikka harrastajia on.

Sievissä kokoontui lauantaina lausunnanharrastajia neljästä jokilaaksosta Kärsämäen ja Vetelin väliltä. Paikalla oli nelisenkymmentä yksinlausujaa ja toistakymmentä ryhmäesitystä.

Toisiaan lähellä olevien taidemuotojen laajan tapahtuman sijoittuminen samalle viikonlopulle ja maantieteellisesti liki toisiaan ei haitannut. Tilanne koettiin pikemminkin positiivisena molemmilla paikkakunnilla. Tapahtumia tuskin yhdistetään, vaikka katselmus järjestetäänkin ensi vuonna Haapavedellä. Sievin katselmus oli järjestyksessä viides.

Tekstin valintaan huomiota

”Taso on selvästi näiden viiden vuoden aikana noussut, vaikka onkin edelleen hyvin kirjava”, sanoo palauteraadissa alusta saakka mukana ollut näyttelijä-ohjaaja Ahti Jokinen.

Kirjavuus kertoo, että lajin suosio kasvaa ja uusia osanottajia on tullut mukaan. Nuoret ja lapset puuttuvat edelleen, ja siinä kansalaisopistoilla ja taiteen perusopetuksessa olisikin haastetta.

Jokinen peräänkuuluttaa alan jatkuvuuden turvaamista. Muut palauteraadissa urakoineet olivat Päätalo-instituutin johtaja Matti Kaarlejärvi, läänintaiteilija Marja-Riitta Vainikkala, opettaja Aura Hasanen, teatteriohjaaja Lauri Koski ja näyttelijä-ohjaaja Kari Krapu.

Palaute annettiin kaikille lausujille ja siitä oltiin hyvin kiitollisia. Katselmukseen oli uskaltautunut mukaan monta ensikertalaista, ja raati otti tämän lieventävänä asianhaarana huomioon. Palautteessa pyrittiin kuitenkin sanomaan epäkohdista suoraan.

Kiitosta annettiin yhtä suoraan. Samoin jaettiin ohjeita esiintymisjännityksen vähentämisestä tekstinvalinnan tärkeyteen ja kaikkea siitä väliltä. Monet lausujista puolustelivat esitystään harjoitusten vähäisyydellä.

”Siihen auttaa vain harjoitusten lisääminen. Urheilijakin treenaa monta tuntia päivässä, miksei esiintyjä tee samoin”, kovisteli Matti Kaarlejärvi. Katselmuksen ajankohta on ollut vuoden tiedossa, joten puolustelut ontuivat.

Loppupalautteessa raati muistutti tekstinvalinnan tärkeydestä. Lausujan on oltava yhtä sanottavansa kanssa ja tunnettava esittämänsä tarina omakseen. Vain siten se välittyy kuulijalle uskottavana. Ahti Jokinen korosti, että varsinkin aloittelevan lausujan kannattaisi valita korkeatasoinen, hyvä teksti ja siirtyä vasta taitojen kasvettua kokeiluihin.

Oman tekstin esittäminen on aina vaikeata. Matti Kaarlejärvi puuttui katselmuksessa esille tulleeseen runsaaseen ohjaajan ja rekvisiitan käyttöön. Monessa tapauksessa liika rekvisiitta vei huomion pois tekstistä.

”Kuvaelman suunta ei välttämättä ole paras suunta lausuntaesitysten kehittymiselle”, raati totesi.

Ohjaaminen ei sinällään ole lausuntaesitykselle haitaksi. Raati korosti sitä, että jälki ei saisi niin selvästi näkyä. Liisa Rentola Haapavedeltä oli ohjannut katselmukseen useitakin esityksiä ja esiintyi myös itse. Hän piti saamaansa palautetta tarpeellisena ja asiallisena.

”Ensikertalaiset pyytävät apua ja olen pyrkinyt antamaan ohjeita. Siksi nimeni näkyi monen esityksen yhteydessä, vaikken varsinaisesti ohjannut niitä”, Rentola sanoo. Rentolan mukana katselmuksessa oli kymmenkunta lausujaa Pyhäjokilaaksosta.

”Mieluummin olemme kirjoittajia kuin esittäjiä”, totesivat puolestaan Lahden sisarukset Airi, Arja ja Heikki Sievistä. Kaikki olivat katselmuksessa mukana ensimmäistä kertaa ja esittivät omia runojaan. Raadin antamasta palautteesta kaikki olivat yksimielisen tyytyväisiä, vaikka vielä yksityiskohtaisempaa palautetta olisi haluttu. Vihje siitä, että he tulevissa tilaisuuksissa esittäisivät toistensa tekstejä mieluummin kuin omiaan, otettiin myönteisesti vastaan.

Katselmuksen tarpeellisuutta ei kukaan kiistänyt. Ahti Jokinen totesi olleensa alalla jo 35 vuotta, joten lausunta ei voi olla turhaa touhua. ”Kaikki kunnia lausunnan kärjessä auraavalle suurelle naisten joukolle, mutta hyvää mieslausujaa ei voita kukaan, ei edes nainen”, Jokinen heitti. Mieslausujia Sievin katselmuksessa oli vajaa neljännes esiintyjistä.

Monologeja ohjelmistoon

”Monologifestivaalin järjestämiseen oli kaksi syytä. Ensiksi, tarvitaan ohjelmanumeroita erilaisiin tilaisuuksiin ja toiseksi pohjoissuomalaiset esiintyjät halutaan saada julki”, sanoo festivaaliajatuksen isä Jouni Rissanen Haapavedellä.

Ohjelmia kysytään pikkujouluihin, yritysten tilaisuuksiin ja vaikkapa perhejuhliin. Monologit ja puolinäytelmät, joissa on vähän lavasteita olisivat paras vaihtoehto. Haapavedeltä löytyy harrastajanäyttelijöitä, joita monologin teko kiinnostaa.

Rissanen haluaa tarjota tilaisuuden myös lähikuntien harrastajille. Idea lähti Salossa järjestetystä Q Vadis-tapahtumasta, jossa esiintyy alan parhaimmistoa. Hänen mukaansa Etelä-Suomessa on toivottu, että Pohjois-Suomessakin joku järjestäisi monologitapahtuman, jotta esiintyjiä voitaisiin vaihtaa.

Niinpä Haapavedelle saatiin jo ensimmäisellä kerralla korkeatasoisia esiintyjiä. Päätalo-instituutin johtaja Matti Kaarlejärvi meänkielisellä monologillaan Saarnaaja, vuoden nuori lausuja Mika Piispa Sanat-esityksellään ja Vesa Wahlgren Juha Seppälän kirjoittamalla ja Otso Kauton ohjaamalla esityksellään Hovimarsalkka edustavat alan huippua Suomessa tällä hetkellä.

Paikallisista esiintyjistä estradille uskaltautuivat Helvi Järvenpää Vanhanpiian iltatoimilla, Eero Rautio monologeilla Vikate ja Fr Könönen, ent. liikemies sekä Ari Vilminko ja Risto Saaranen kahden miehen monologilla Hanhenmuna.

Kun Sievissä lausujille korostettiin taukojen merkitystä, tulivat ohjeet hakematta mieleen Helvi Järvenpään täysin puheettoman esityksen aikana. Vanhanpiian iltatoimet vietiin läpi 15 minuutissa pelkällä mimiikalla.

Vaatii esittäjältä hyvää pokkaa ja hermoja, kun katsomo nauraa ja kommentoi koko ajan. Eero Raution Vikate oli omaa tekstiä, joka solui lakkaamatta puoli tuntia kuin vastapainona Järvenpään esitykselle. Monologia vaivasi myös monotonisuus, äänenpainojen vaihtelulla, tauoilla ja korostuksilla olisi tässä ollut käyttöä. Sen sijaan Aapelin tekstiä ollut toinen monologi sopikin esitettäväksi värittömämmällä äänellä.

Ari Vilmingon ja Risto Saarasen esitys Hanhenmuna pohjautui Juha Seppälän tekstiin ja koetteli hyvän maun rajoja. Saattaisi kuitenkin olla kova juttu firman pikkujoulussa puolen yön jälkeen.

”Tämän laajemmaksi en festivaalia haluaisi tulevaisuudessa kasvattaakaan, mutta tavoitteena on, että tästä tulisi vuosittainen tapahtuma”, Jouni Rissanen kaavailee.

Ensimmäinen festivaali sai rahoitusta Oulun lääninhallitukselta ja Haapaveden kaupungilta. Järjestelyistä vastasi Haapaveden Harrastajateatteriyhdistys, nuortenryhmä Kurra sekä Kepitys ry ja kansalaisopisto.

Ensiesiintyjät. Aira, Arja ja Heikki Lahti Sievistä osallistuivat kotikunnassa järjestettyyn lausuntakatselmukseen omilla runoillaan.

Harrastajien tuki. Liisa Rentola urakoi ohjauksilla ja esiintyi myös itse.

Tiukkaa palautetta. Raadin oli jakauduttava kahtia ehtiäkseen käydä läpi kaikki yli viisikymmentä esitystä. Ahti Jokinen, Aura Hasanen ja Kari Krapu työn touhussa.

Artikkelin lähde Kaleva