Kiipeilykeskus Toppilaan

Talvikiipeilyyn jäädytetään 20 metrin nosturiin tekoputous

Kari Sankala

OULU Oulun kiipeilyseura -91 jäädyttää talvella jääputouksen Toppilaan . Seuralle vuokrattiin talvikaudeksi paikka, johon kiipeilijät pystyttävät noin 20 metriä korkean rakennusnosturin rungon harrastustaan varten. Jääputous jäädytetään nosturiin.

Kolmena edellisenä vuonna kiipeilyseura on harrastanut Merikosken voimalan kupeeseen jäädytetyssä jääputouksessa.

Jäädytettävän torninosturin rungon pohja 1,6 x 1,6 metriä ja korkeutta noin 20 metriä. Nosturin sivutukirunko nousee seitsemään metriin ja sen pohja-ala on 2,4 x 2,4 metriä.

Kiipeilyseura saattaa rakentaa nosturirakennelmansa päähän myös ylätasanteen, josta tornin jäädyttäminen käy parhaiten.

Kiipeilytorneja on jo aiemmin rakennettu samalla tavalla eri puolille Eurooppaa.

Kiipeilyseura aitaa jäädytetyn nosturitorninsa. Vaara-alueen sisäpuolelle saattaa kiipeilyn yhteydessä mätkähtää jäämötiköitä. Sivullisille, vaara-alueen ulkopuolella pysytteleville, tornista ei koidu vaaraa. Kiipeilijät vastaavat pääsääntöisesti itse harrastuksensa turvallisuudesta.

Opastettavia ryhmiä Toppilassa valvoo aina Suomen kiipeilyliiton hyväksymä kiipeily- tai köysitoimintaohjaaja.

Kiipeilyseura arvioi, että tornille tulee talvisaikana noin sata käyttökertaa viikossa. Pysäköintiin vanhassa satamassa riittää hyvin kymmenen autopaikkaa.

Teknisen lautakunnan hyväksymä vuokrasopimus on lyhytaikainen, vain alkavan talvikauden, koska kaupunki pyrkii keskeneräisen kaavoitustilanteen takia tyhjentämään Toppilan aluetta vuokralaisista. Toppilan rannoilla alkaa rakentaminen lähivuosina. Salmen eteläranta on osin vuoden 2005 asuntomessualuetta.

Vanha mylly haasteeksi

OULU SOK:n vanhan vehnämyllyn jauhosiilot muuttuvat Toppilansalmen rannalla pikku hiljaa sisäkiipeilyn tiloiksi.

Oulun Seikkailutoimisto Oy:n toimitusjohtaja Anssi Lohvansuu kertoo, että uusien sisäkiipeilytilojen pitäisi valmistua kuukauden kuluessa. Aluksi seinällä on korkeutta kymmenisen metriä, mutta haasteellisuutta on tarkoitus lisätä vanhoihin 25 metrin korkuisiin putkisiiloihin, joita pitkin vehnä ennen tuli myllyyn jauhettavaksi.

Lohvansuu sanoo, että siiloputket varustetaan myös kiipeilyn vaatimin ottimin. Nousua vanhan myllyn katolle on nelisenkymmentä metriä. Jo kesäisin esimerkiksi polttariporukat ovat seikkailutoimiston valvonnassa hujauttaneet alas myllyn katolta.

Kiipeily on osa Lohvansuun tarjoaman toimiston palvelua. ”Ihmisillä on halu kokeiluun ja tarvetta vaihteluun. On yhdessä onnistumisen tarve.”

Seikkailutoimiston palveluja ostavat nuoret aikuiset, jotka työskentelevät usein it-alan yrityksissä. Kiipeilyseuran jääkiipeilyputous sopii seikkailutoimiston piirustuksiin kuin piikattu. Jääkiipeily voi olla osa päivän ohjelmaa, jota toimisto tarjoaa asiakkailleen.

Kaikkien ei tarvitse olla rohkeita kiipeilijöitä. ”Saa olla arka. Jos ei pysty eikä uskalla, niin ei siinä mitään. Eteen voi päivän aikana tulla joitakin muita esimerkiksi älyä ja nokkeluutta vaativia tehtäviä, joissa voi osoittaa kykynsä porukassa. Tärkeintä on toimia kokonaisuutena.”

Lohvansuun yrityksessä on kolme varsinaista työntekijää ja avustajia liki kymmenen. Liikevaihto on noussut noin puoleentoista miljoonaan markkaan. Tapahtumia toimisto järjestää ympäri vuoden. (KS)

Jarmo Kontiainen

Ylös on päästävä. Anssi Lohvansuu kunnostaa vanhan vehnämyllyn putkisiilot kiipeilyn kiehtovaan haasteellisuuteen.

Artikkelin lähde Kaleva